Le poète et le financier

Moskova on niitä maailman kaupunkeja, joissa tapahtuu hengästyttävä määrä asioita joka hetki. Kun Moskova on minulle myös se maailman kaupunki, jossa tehdään paljon töitä, on välillä ollut helpompaa sulkea kaikki Moskovan tapahtumat ulkopuolelle ja kiertää tyynesti tylsää mutta turvallista kotiin-töihin-lähikauppaan -kolmiota. Sillä tavalla on harmittanut vähemmän kaikki se, minkä missaa.

Kun nyt on kuitenkin tilanne se, että on seurana joku, jolla on aikaa, energiaa ja innostusta tehdä Moskovassa ihan mitä vaan (ja kerrankin tarkoitan siinä minunkaltaisessani mittakaavassani IHAN tosissaan IHAN mitä vaan), on itsekin helpompaa ostaa uusi Afisha joka toinen viikko, kurkistella Moscow Timesin perjantailiitettä ja surffata teattereiden nettisivuilla. Ja on helpompi lähteä töistä pois, kun tietää, että joku odottaa työpaikan portin takana ja edessä on jotain kivaa.

Tänään kävelimme vajaan viikon kaatosateen jälkeen takaisin palanneessa kevätsäässä Tretjakovin galleriaan katsomaan Henri de Toulouse-Lautrecin näyttelyä. Kaikki ovat nähneet joskus hänen töitään, mutta itse en ainakaan tiennyt itse hepusta mitään. Liian ruusuinen ei ollut Moulin Rougen syövereihin uponneen, lyhyenlännän Henri-paran elämä. Joka jäi melkein yhtä lyhyeksi kuin taiteilija itse.

Näyttely oli hyvin rakennettu ja pidin paljon kaikesta näkemästäni, varsinkin yhdestä mustavalkoisesta tanssijattaresta jonka nimeä en muista. Tämän blogitekstin otsikko on myös eräästä Toulouse-Lautrecin kuvasta. Se sopii myös luonnehtimaan näyttelyseuralaistani oikeastaan paremmin kuin mikään muu toistaiseksi keksimäni määritelmä.

Tästä blogista voivat ainakin ranskan kielen taitoiset päätellä, kumpaa on enemmän. Runoilijaa vai finanssineroa.

---------

Tänään soi tiskausmusiikkina SMG:n Missä olet Laila, koska suloisen pikku Olavin uusi levy unohtui vahingossa töihin.