Don't give up

Tänään huonoja uutisia Suomesta.

Ja taas kerran päädyin miettimään sitä, miten kohtuuttomuus on elämässä jatkuvasti läsnä. Ne, joille on jo kylliksi annettu murheita kannettavaksi, saavat niitä lisää. Kun niiden määrä ylittää sietokyvyn, ei kukaan sano, että mitta on täysi. Elämä paiskaa vain kannettavaksi uusia, entistä isompia. Mietin sitä, miten hetki muuttaa elämän.

Mietin nauravasilmäistä poikaa, jonka isä sanoi meille kerran, että tulee vielä päivä, jolloin lakkaatte toivomasta ajan kuluvan mahdollsimman nopeasti. Poikaa, jonka mieli oli silloin ja on aina ollut täynnä hulluja suunnitelmia, taivaaseen kurkottavia ideoita, irti maasta olevia haaveita.

Mietin. Ja toivon, että kaikki ne hullut suunnitelmat, ideat ja haaveet vielä saavat toteutua. Ainakin osa niistä. Toivon edes sitä, että haaveilu saisi jatkua.

---------

Tänään soi Peter Gabrielin Don't give up. Toivon, että se kuuluisi myös kaupungissa joen rannalla.

"Whatever may come
And whatever may go
That river's flowing"