Homosoppa à la russe

Olin ihan varma siitä, että olen aiemmin kirjoittanut homokanakeitosta. Mutta en ilmeisesti ole, kun en siitä etsimälläkään viitteitä löytänyt edes Tornikamarista.

Kerrottakoon siis, että homosoppa eli seksuaalivähemmistökanakeitto on jo 90-luvulta asti mainetta niittänyt, erinomainen keitto, jossa on kanaa, suikalevihanneksia, purjoa ja cayennepippuria ja joka suurustetaan sulatejuustolla. Olen viettänyt yhden elämäni romanttisimmista illoista kävelemällä salskean herraseuralaisen kanssa kuunvalossa, pakkasen naristessa askelten alla ympäri Lappeenrannan linnoitusta ja palannut kävelyretkeltä nauttimaan tätä höyryävän kuumaa,maukasta ja täydellistä kanakeittoa.

Mainittava on myös se, että romanttisessa illassa oli romanttista ainoastaan puitteet: sopan keittänyt salskea herraseuralainen on homo, ja siitä sopan nimi. Pelkään, että saan taas jonkun poliittista korrektiutta peräävän lukijan kimppuuni, mutta homokanakeitto on kyllä myös sopan nimitykseen myötävaikuttaneen herran kanonisoima. Siis pelko pois, homosoppa on aivan kunniallinen nimi jota käyttää nykyään puoli sukua sekä laaja joukko ystäviä ja kylänmiehiä ynnä -naisia.

Pieni miinus tosin lankeaa sitä, että sopankeittäjähomo oli HUKANNUT muutossa alkuperäisen homosopan ohjeen. Onneksi se on tulikirjaimin tatuoituna aivorunkooni.

Mutta asiaan. Tänään päätin keittää homosoppaa. Sen ydin ovat hunajamarinoidut broilerisuikaleet. Täältä ei saa minkäänlaisia suikaleita, ei varsinkaan marinadissa. Ostin siis marinoimattomia kanafileitä sekä lukuisan joukon erilaisia elintarvikkeita, joista arvelin yhdistelemällä saavani hunajamarinadinkaltaisen lopputuloksen.

Toinen homosopan olennainen ainesosa ovat pakastejuurekset, suikaloidut sellaiset. Kävi ilmi, että sellaisiakaan ei täällä myydä. Hiihtelin edestakaisin Ramstoren pakastealtaan äärellä ja päädyin lopulta puolalaiseen pussukkaan, jossa luki päällä "zupa kalafiorowa". Ajattelin, että se saattaa olla "seksuaalivähemmistöinen soppa" puolaksi. Kotona kävi ilmi, että kyse oli arkisesti ihan vaan kukkakaalista, mutta myös suikaloituja porkkanoita, selleriä ja purjoa oli kukkakaalin joukossa. Ei siis ollenkaan huono ostos.

Purjosipuli ja sulatejuusto löytyivät ongelmitta, ellei lasketa pientä kielellistä Ranska-Suomi -maaottelua aiheesta onko purjo sipuli. Cayennepippuria ja kanaliemikuutioita oli kotona.

Hyökkäsin innoissani kanan kimppuun. Sain luut raastettua irti lihoista ja silvottua kananpalat suikaleita etäisesti muistuttaviksi palasiksi. Sävelsin hunajamarinadin sen verran luovasti, että älkää enää kysykö, mitä siihen tuli. Iskin kanat marinadissaan jääkaappiin ja menin olohuoneeseen viikkaamaan pyykkiä ja puhumaan ranskaa. Nämä operaatiot suoritettuani keitin persoonallisesti marinoiduista kanoista, zupa kalafiorowa -pussista, maailmankaikkeuden hiekkaisimmasta purjo(sipuli)sta ynnä muista aineksista ison kattilallisen soppaa, joka ei maistunut samalta kuin homosoppa Suomessa mutta näytti kukkakaalia lukuunottamalta aivan autenttiselta.

Sitten me syötiin se soppa. Ja puhuttiin lisää ranskaa.

---------

Tänään soi Scandinavian Music Groupin Itkevä lintu. "Pakota minut muistamaan, kuinka helppoa on laulaa."