Kaikenlaista puuhastelua

Inhoan lukea ynnä kirjoittaa sellaisia blogitekstejä, joihin on survottu tuhat eri sattumusta, joista jonkun säännön tai tuntemuksen mukaan on "pitänyt" kirjoittaa, mutta joiden tapahtumisen jälkeen on tapahtunut tuhat muutakin kirjoittamisen arvoista asiaa.

Koska tilanne nyt kuitenkin taas kerran on ylläoleva, ja puuhasteltu on viime päivinä kaikenmoista, kirjoitan sattumuksista yksi kerrallaan ja otsikon kera. Eikä niitä nyt tietenkään tuhatta ole, kunhan taas lämpimikseni liioittelin.


Boris Godunov

Boris Godunov on Modest Mussorgskin ooppera, jossa akkojen kimitys on minimissä ja päärooleissa sen sijaan möreitä miesääniä, mahtava kuoro sekä runsaasti vaikutteita ortodoksisesta kirkkomusiikista. Ooppera kertoo ennen muuta vallasta ja siitä, mitä valta ihmiselle tekee. Kävimme torstaina katsomassa Novaja Operan version, josta oli jätetty tunnin verran Puolassa tapahtuvia selkkauksia väliin. Oli vaikuttava elämys. Aloin harkita kirkossakäyntiä.


Natasha Muradova ja Timur Sazhin

Meillä oli työpaikalla perjantaina otsikossa mainittujen taiteilijoiden näyttely. Natasha tekee gobeliineja, Timur lasiveistoksia. Molemmat olivat upeita. Hipsin monta kertaa perjantaipäivän aikana salaa katsomaan erityisesti Muradovan Gorod-nimistä gobeliinia, joka näytti Mestarin ja Margaritan lennolta öisen Moskovan yllä. Vaikuttavaa.

Ruokakin oli hyvää.


Vladimir Iljitsh Lenin

Sunnuntaina satoi (aina). Ei voinut toteuttaa kauan suunniteltua Bulgakov-kierrosta, sen sijaan toteutimme ex tempore -visiitin toveri Leninin luo. Häntähän pidetään edelleen kaiken kansan töllisteltävänä mausoleumissaan. Mies poloinen.

Kokemus oli jotenkin selkäpiitä karmiva. Olen tavannut myös Maon, se kokemus oli pelkästään omituinen. Lennu-raukan mausoleumi on mustaa graniittia ja melkein pilkkopimeä, itse asukki makaa punaisen valon loisteessa lasiarkussaan ja näyttää, no, parhaat päivänsä nähneeltä, kuivahtaneelta ja jotenkin surkealta. Päästäisivät miesparan jo haudan lepooon.

Kuriositeettina silti ihan mainittava sunnuntaipäiväohjelma. Leninin luota tultiin seuraavaksi mainittavan kohteen kautta kotiin siivoamaan ja pesemään pyykkiä.

Kofemania

Minulla on Moskovassa ehdoton suosikkikahvilaketju. Sen nimi on Shokoladnitsa. Siellä on kaikki hyvää, ruoka ja juoma ja sijainti ja yleensä jopa palvelukin. Ainut miinus siitä, että lähi-Shokoladnitsassani Komsomolskii prospektilla on savupirttitunnelma.

Tänään Leninin jälkeen tarvitsimme jotain tuhtia evästä karkottamaan kalmafiiliksen. Keksin, että konservatorion vastapäätä on yksi Shokoladnitsa. Kun sinne asti pääsimme, keksin, että konservatorion rakennuksessa on Kofemania-nimisen ketjun kahvila, jota en ole koskaan kokeillut. Menimme ennakkoluulottomasti sinne.

Kiitämme: Ihan älyttömän ihanaa Abu Dhabi -nimistä leivosta, jossa oli suklaata, päärynää ja vaniljavaahtoa. Taivaallista Café Mochaa. Ihan hyvää cappuccinoa. Elitististä tunnelmaa. Hauskaa tarjoilijaa, joka alkoi puhua meille kyökkiranskaa.

Moitimme: Hintoja. Ehkä hieman liian elitististä tunnelmaa. Rentouden ja kotoisuuden puutetta.

Summa summarum: Kahvila sunnuntaipäiviksi tai muuten vaan arjesta ylös kiskaisutarkoituksiin.


ЦСКА-Lokomotiv Luzhnikin stadionilla

Piti mennä. Ei menty, koska vettä tuli kaatamalla ja neiti alkoi sniiduilla olosuhdehaitoista. Katsottiin matsia siivouksen lomassa telkkarista. Yksi Lokomotivin pelaaja on pelannut aikaisemmin Lillen joukkueessa.

Summa summarum: Aika huono ja kotisohvalle välittyneen märkä futisesitys. Ja jalkapallokauden alkamisen huomaa siitä, että meidän lähikaupoissa ei Luzhnikin läheisyyden vuoksi saa myydä sunnuntaisin olutta.

Tilannekuvateepaita

Herra Ylpön ja Ihmisten uusi levy on mielestäni hieno. Biisien nimet varsinkin ovat hienoja. Tilasin netistä itselleni teepaidan, joka on varustettu hienoimmalla niistä: paidassa lukee edessä isoilla kirjaimilla TYTTÖ EPÄKUNNOSSA. Paita on kauniisti ankean harmaa, tekstitys miellyttää silmää ja malli on mainio. Ehdottomasti paras omistamani vaatekappale tällä hetkellä. Se on nytkin päällä.

Epäkuntoon mennyt tyttö on Laurakaisakin. Kävin perjantaina ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjällä verikokeessa. Laboratorio oli siisti ja neulat kertakäyttöisiä, palvelu turvallisen ynseää ja tulokset singahtivat sähköpostiin jo testipäivän iltana. Kävi odotetusti ilmi, että kilpirauhasparkani sinnittelee kapasiteettinsa äärirajoilla ja kaikki veriarvot ovat suoraan sanottuna persiillään. Ei ihme, jos pystyn kevyesti kietaisemaan kahdentoista tunnin yöunien jälkeen kahden tunnin päikkärit ja tuntemaan sen jälkeenkin oloni väsyneeksi. Olen joutunut viime aikoina juomaan kahvia hereillä pysyäkseni. Kaikki minut tuntevat tietävät, että tilanne on siis vakava.

---------

Tänään soi se Tyttö epäkunnossa, taas. Laivan neitsytmatka vai haaksirikko? No, ainakin minä.