Olen kirjoittanut aiemmin blogissani huonosta hiuspäivästä. Silloin parturi poltti erään päänahan karrelle, ja vannoin etten koskaan mene Venäjällä parturiin.
Tänään oli pakko mennä, koska edellisestä Suomi-vierailusta on jo ärsyttävästi ylikasvaneen tukan verran aikaa ja seuraava koittaa vasta kuukauden kuluttua. Googlasin lähiseuduilla sijaitsevia parturiliikkeitä ja päädyin oman kadun päässä sijaitsevaan kauneussalonkiin, joka on näyttänyt ainakin ulko-oven perusteella varsin kunnioitusta herättävältä mutta ei kuitenkaan liian öykkärimäiseltä. Soitin parturiliikkeeseen tänään, ja sain kuin sainkin ajan samalle illalle. Hiukan hirvitti töistä kotiin kävellessä.
Parturiliike-kauneussalonki vaikutti varsin hyvältä myös ulko-oven sisäpuolelta, minut otettiin ystävällisesti vastaan ja minulle esiteltiin Sasha, joka ei ollutkaan pietarilaiseen tapaan titteliltään "master" vaan "stailist". Kaikenlaisten mastereiden mestaroitavana olen joutunut mitä epämiellyttävimpiin hiustilanteisiin, joten stylistin stailattavaksi pääsy oli jo selkeä askel eteenpäin. Ja Sasha stailasi ihan hyvin. Kalju, Putinin ruumiinrakenteella varustettu mutta muuten Veeti Kalliota muistuttava miekkonen hipelöi päätäni ensin jotenkin ujon oloisesti mutta sakset käteen saatuaan alkoi klipsutella niitä kiitettävän varmalla tyylillä. Siinä ei turhia puheltu, eikä ainakaan haukuttu asiakkaan hiusmallia, pukeutumistapaa tai elämänkatsomusta.
Lopputulos on ehkä hieman lyhyt, ei varsinaisesti suuria tunteita herättävä mutta ei missään tapauksessa yhtään huonokaan. Sellainen säpäkkä Zemfira-kampaus, mitä pyysinkin. Olin tyytyväinen. Menin kassalle maksamaan, ja maksutoimitus kruunasi parturissakäyntini: Kassaneiti-Olga katsoi minua intensiivisesti hetken aikaa ja henkäisi sitten: "Teillä on aivan uskomattoman mielenkiintoiset kulmakarvat! Miten saatte ne näyttämään tuolta?"
Jos nyt joku ei vielä ole asiaan kiinnittänyt huomiota, minulla todellakin on hieman erikoislaatuiset kulmakarvat. Kuten kuvasta näkyy. Ne ovat aina olleet tuollaiset, ne kasvavat sellaisiksi ihan itse, enkä tee niille mitään saadakseni ne näyttämään siltä, miltä ne näyttävät. Useampikin ihminen on sanonut, että hassut kulmakarvat ovat olleet asia, joka minusta on jäänyt ensitapaamisella mieleen.
Siispä kerroin, että kulmakarvani vain ovat tuollaiset, ihan itsestään, ilman mitään keinotekoista kasvatus- tai harvennusoperaatiota. Kassaneiti-Olga hymyili ja sanoi: "Mutta ei elämässä mikään asia koskaan vain tapahdu. Kaikelle on aina joku syy. Ehkä te olette hyvin erikoislaatuinen persoona, kun teillä on tuollaiset kulmakarvat."
Palasin kotiin kadun toiseen päähän hymyillen ja hyvällä tuulella. Hyvä parturissakäyntikokemus. Hintakin oli siedettävä, 1300 ruplaa eli aikalailla tasan 35 euroa. Sama kuin Helsingissä.
Nyt puhaltelen sisällä saippuakuplia ja mietin, että perjantaina minun pitää mennä ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjällä verikokeeseen. Toivottavasti ne ovat siellä edes puoliksi yhtä mukavia kuin parturi-Sasha ja kassaneiti-Olga.
---------
Tänään soi äskeisen elämänfilosofisen keskustelun innoittamana Shakespears Sisterin Hello (Turn your radio on). "Life is a strage thing - just when you think you learned how to use it, it's gone."
1 kommentti:
Mulla on ollut huono onni kommenttien jätön kanssa mutta ainahan sitä voi kokeilla vielä kerran.. Tuo kulmakarvoille omistettu kirjoitus sekä kuva saivat ylittämään tän kynnyksen. Muistan jonkun kevättalven X, jolloin majailin vielä Vuorimiehenkadulla, en muista olitko pre- vai post-Viikki mutta yhtä kaikki sulla oli käytössä se pari kertaa liikaa pesty musta baskeri, joka oli ehkä hitusen pieni. Siitä keväästä on jäänyt mieleen pitkät keskustelut, jotka aina jotenkin jatkui myös siinä meidän kimppakämpän eteisessä pitkään sen jälkeen kun olit vetänyt sen baskerin päähän. Nuo kulmakarvat jäi töröttämään sen baskerin reunan päälle ja muistan miettineeni että ihminen voi hyvin näyttää positiisesti ilvekseltä. Että pisteet kulmakarvoille. Ja pitkille keskusteluille. :) Sini
Lähetä kommentti