Suola- ynnä muusta valituksesta huolimatta haluan korostaa, että viihdyn Venäjällä. Tästäkin tarinasta huolimatta:
Kampaajalla, joita minä kutsun partureiksi, käynti on herkkä asia nais- ja miksei miesihmisellekin. Hyvän parturissakäyntikokemuksen tuloksena pitäisi olla hemmoteltu olo ja hyvä mieli sekä ideaalilla tavalla päätä koristava tukka. Venäjällä nuo kaksi tulosta jäävät monesti vain haaveeksi.
Kampaajilla on ensinnäkin tapana arvostella kärkevästi asiakkaidensa kuontaloa.: "Tämä hamppu on niin huonossa kunnossa, ettei tästä mitään kunnollista saa." "Ei teille sovi tuollainen kampaus ollenkaan." "Olette ruma ja pukeudutte huonosti.". Yhtään liioittelematta. Ja lopputulos tämän sättimisen jälkeen on yleensä kaukana siitä, mitä asiakas toivoi tai halusi.
Jokainen venäjän kielen yksityistunteja Venäjällä ottanut ihminen on empiirisen tutkimukseni mukaan vaatinut itku kurkussa tuntien aiheeksi parturissakäyntisanastoa, joten kielitaidon puutteestakaan asiakkaan toiveiden kaikuminen kuuroille korville ei yleensä johdu. Parturit ja kampaajat täällä vain ovat ehkä omapäisempiä kuin meillä. Muistan erään kokemuksen parin vuoden takaa tästä samaisesta Moskovan kaupungista: Odottelin jossain työtapaamisessa ollutta poikaystävää ja päätin kuluttaa odotteluajan käymällä parturissa. Menin umpimähkään erääseen salonkiin, josta marssin vajaan tunnin kuluttua ulos niska kynittynä sellaiseksi ala-asteikäisten poikien kesätukka 80-luvulla -malliseksi. Parturitäti totesi jossain vaiheessa operaatiota että "tämä tukka on täältä takaa niin huonosti leikattu ettei tästä saa kunnollista mitenkään, ajan tämän kaiken pois, kyllä se äkkiä kasvaa takaisin." Sur-sur, kaikki pois vaan, enkä ehtinyt edes kissaa sanoa.
Eräs nimeltä mainitsematon henkilö lähipiirissäni on osoittanut tässä parturiasiassa ihailtavaa sitkeyttä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että henkilö on elokuisesta 35 asteen helteessä nautitusta sushiateriasta lähtien ollut elimistössään jylläävän kampylobakteerin kourissa ja jo valmiiksi siis voinniltaan heiveröinen. Hän on vaeltanut kampylo suolenmutkassa kurnien iltaisin ja viikonloppuisin pitkin Moskovan katuja täydellistä parturia etsien, kuunnellut selkäpiitä karmivia solvauksia kaikilta tielle osuneilta ei-niin-täydellisiltä partureilta ja maksanut tuhansia ruplia milloin minkäkinlaisista hiusviritelmistä. Viime aikojen lookeista minua on eniten miellyttänyt "elähtänyt surffari". Myös toistuvat "yritän kasvattaa niskatukkaa ja parturi leikkasi sen jo kolmannen kerran pois vaikka nimenomaan käskin jättämään sen rauhaan" -tilitykset ovat tulleet tutuiksi.
Parturissakäyntien pohjanoteeraus tapahtui sitten viime viikonloppuna. Ensin löytyi hyvältä vaikuttava parturi, joka olisi kuitenkin maksanut 9000 ruplaa eli noin 230 euroa. Se on liikaa, jopa maailman kalleimmassa kaupungissa. Seuraava parturi oli edullisempi, ja osasi häivyttää elähtäneen surffarin ja loihtia tilalle kivasti leikatun ja kivan värisen kampauksen. Käynnistä jäi kuitenkin muistoksi mystinen niskasärky.
Kaksi päivää parturikäynnin jälkeen puhelimeni soi. Parturissakävijä sopersi kauhua äänessään, että hänestä tuntuu, että hänen niskansa on vereslihalla. Riensin käytävän toiseen päähän tarkistamaan tilannetta, joka näytti toisen asteen palovammalta ja näkyy suttuisesti kaikessa karmeudessaan allaolevassa kuvassa. Muuten hyvä parturi, mutta asiakkaan niskan blondaaminen orvaskettä myöten ei ehkä ollut ihan tarpeellista:
Minä olen lyhytjännitteinen ja laiska, ja haluan varjella päälakeani vaurioilta. Siksi menen huomenna Suomeen ja suuntaan rautatieasemalta ensimmäiseksi Hannan luo. Hanna on kiistatta Helsingin paras parturi ja sitä paitsi älyttömän hauska tyyppi.
Hannaa voisin suositella myös kampylobakteerin kantajille.
---------
Tänään soi Mamban Laura. Tämänkin Lauran hiukset kerran peitti olkapäät. Mutta siitä on jo hyvin kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti