Kahden maan kansalainen

Kun astuin aikataulustaan vaatimattomat kaksi tuntia huumekuriiriäksidentin vuoksi myöhässä olleesta Tolstoi-junasta ulos perjantaiaamuna Helsingin rautatieasemalla, olin taas monta kokemusta rikkaampi. Olin jakanut hytin mielenkiintoisen kirjailijarouvan, yhden työkaverin ja mukavan voronezhilaisen nuoren naisen kanssa, puhunut kaikesta maan ja taivaan välillä, vakuutellut että suomalaiset miehet soveltuvat venäläisiä veljiään paremmin kahden ihmisen välille solmittaviin luottamuksellisiin suhteisiin, kehunut myös suomalaista vanhustenhuoltoa joka pissaiset vaipat -tarinoista huolimatta on paremmalla tolalla kuin venäläinen vastaava, parjannut suomalaisten koulujen kirjallisuuden opetusta jota ei venäläiseen verrattuna ole olemassa lainkaan, ellei peruskoulu ole 80-luvulta radikaalisti muuttunut, sekä keskustellut filosofisesti ulkomailla elämisen hyvistä ja huonoista puolista.

Ihan hyvä suoritus, semminkin kun tavoitteenani oli olla epäsosiaalinen ja keskittyä koko matkan ajan nukkumiseen sekä Mika Waltarin Haluatko kirjailijaksi? -teokseen.

Vietin kotimaan loman alkajaisiksi hauskan reilun vuorokauden Helsingissä ja totesin olevani juuri nyt hyvin onnellisessa asemassa: minulla on molemmat. On Moskova, on työ ja elämä ja koti siellä, on myös omat ihmiset ja omat kuviot näiden ihmisten kanssa. Ja sitten on Helsinki, jossa tulee taas joku kaunis päivä mitä luultavimmin olemaan työ ja elämä ja koti, ja jossa on tälläkin hetkellä omat ihmiset ja omat kuviot näiden ihmisten kanssa. Oli lounasseuraa heti junan saavuttua, aivoja tuulettavaa keskustelua ja Belgen maailman paras vuohenjuustosalaatti. Lasipalatsikahvit Siperian matkaseuralaisten kanssa, minttusuklaa-hammastahnakakkua ja tarinoita siitä, miten ammattilapsi-nakkikokki ambulanssilla Saksanmaalla ajoi. Sitten oli Hanna-parturi, joka siirsi ystävällisesti vastaanottoa myöhästyneen junan vuoksi ja oli uudesta sijainnistaan huolimatta aivan yhtä hauska kuin aina ennenkin. Tukkakin on hyvin ja asiakkaan toiveiden mukaisesti leikelty ja päänahan orvaskesi vaurioton.

Ja lopulta oli Latviasta kotiutunut systeri, systerin uusi kämppä jossa oli vihreällä maalilla maalattu pallo seinässä ja jonka haluan nyt ostaa itselleni, illanistumista kera Sovetskoje shampanskojen ja oman hahmoni hämmästelyä televisiosta. Televisioesiintymisen johdosta vähän menneiden kelailua ja eräänkin taannoisen viikonlopun muistelua. Scandinavian Music Groupin lainaamista siltä osin, että jäipä minulle sentään kertomus, joka muistuttaa elämääni. Ja sitten mekko jalkaan ja menoksi. Helsingissäkin on nyt ruotsinlaivadisco, ja siellä oltiin sitä mieltä, että minä olen ihana. Niinpä toki olenkin. Ja Suomessa voi käydä ravintolan vessassa naisihminenkin istuen.

---------

Tänään soi Zen Cafén Minun kaupunkini. En pääse, enkä haluakaan päästä.