Eviva Espanja

Myönnän olevani joissakin asioissa hieman elitistinen.

Olin sitä jo teini-ikäisenä. Muistan pohdiskelleeni, että Lantsaroottella joka hiihtoloma käyneet naapurit olivat jotenkin salaperäisesti vajaita. Miksi ne menivät samaan paikkaan joka vuosi? Ja miksi niiden mielestä oli kivaa, kun ravintoloissa oli suomalaiset ruokalistat? Minä, piikomaan Saksaan 60-luvulla lähteneen äidin ja puoli Eurooppaa työn perässä kiertäneen isän lapsi, Venäjälle joka kesä minut kuskanneen mummon lapsenlapsi ja melkein kymmenen vuotta Belgiassa ja Saksassa elelleiden tätskyn ja keinoenon siskontyttö, olin tottunut siihen, että matkustaminen tarkoitti sitä että mentiin oikeisiin paikkoihin, ei keinotekoisesti luotuihin lomakyliin, ja elettiin siellä oikeaa elämää, ei turhia turisteiltu.

Mutta tänään on kaikki toisin. Tänään olen varannut itselleni ja Hetskulle lomamatkan Gran Canarialle! Täältä tullaan, charter-lento! Olkaa valmiina, matkaoppaat ja yhteiskuljetukset lentokentältä! Suomi24:stä luemme uusimmat tiedot siitä, mistä Playa del Inglesin supermarketista saa halvimman punaviinitonkan ja missä ravintolassa on paras hinta-annoskokosuhde. Päivät vietämme altaalla, koska hotellista on liian pitkä 2,5 kilometrin matka rannalle, ja suurinta hupia on se, kun kirjoitan ensimmäisenä päivänä Hetskun selkään aurinkovoiteella "idiootti". Loppuloman raaputamme toistemme olkapäistä kuoriutuvaa orvaskettä.

Lupaamme raportoida, kuinka käy. Ja yritämme kuitenkin ainakin jossain välissä todistaa hieman sitäkin, että Kanarian saarilla voi tehdä muutakin kuin grillautua auringossa, syödä lihapullia ja vetää halvalla lärvit.

Ainakin kaksi jälkimmäistä kun voi tehdä Moskovassakin.

---------

Tänään ei soi kaikesta huolimatta Eviva Espanja, tänään soi Egotrippi omana pianosovituksena. Ihana itselle lahjaksi ostettu nuottikirja.