Kesken ja kerrallaan

Nerouden ja keskinkertaisuuden välisestä erosta on ollut puhetta Moskovaan muuton jälkeen monellakin foorumilla. Siis siitä, että nero pystyy työskentelemään kaaoksessa, keskinkertaisuus vaatii ympärilleen järjestystä jottei itse menisi kaaostilaan.

Minä olen keskinkertainen, työasioissa. Inhoan paperikasoja, selvittämättömiä sinne tänne pursuilevia nivaskoita johon tärkeät asiat hukkuvat, mapeista ulos karanneita aanelosia, eilisen sanomalehtiä, vielä enemmän toissapäiväisiä. Työni on sinne tänne sinkoilua ja kolmentoista asian pyörittämistä yhtä aikaa, joten ne kolmetoista kerrallaan ovat ihan riittävä joukko pöydällä pyöriteltäväksi. Siksi työpöytäni on pääsääntöisesti paperivapaa mutta pienten keltaisten lappujen täplittämä.

Kotona puolestaan vallitsee yleensä kaaos. Enimmän osan ajasta se johtuu siitä, että on aina liian paljon muuta tekemistä kuin siivoamista. Siivoaminen on aina pois jostain muusta, kivemmasta.

Paitsi tänä viikonloppuna. Tänä viikonloppuna tuntui, että pitää saada olla ihan yksin ja omassa rauhassa, kieltäytyä kutsuista, jättää menemättä kivoihinkin juttuihin mukaan. Se kannatti. Sain siivottua lääväkategoriaan pudonneen lukaalini. Lisäksi sain järjestettyä vaatekaappini, keittiön kaappini, kirjahyllyni, levyhyllyni ja piirongin laatikot. Pesin pyykit, valmistin itselleni maittavaa ja terveellistä kotiruokaa, ostin jäätelöä jälkiruuaksi. Nukuin öisin. Kävelin pitkin Moskovaa, jossa tuntui ensimmäinen hento lupaus keväästä. Silitin työvaatteet sunnuntai-iltana. Etsin kaapista ehjät sukkahousut, heitin kaikki rikkinäiset roskikseen.

Ja katso. Kaaoksen selvittäminen ja tietoinen aikataulun nollaus, yksinkertaisten pikku arkiaskareiden puuhastelu saivat aikaan sen, että pitkään aikaan kokematon mielenrauha laskeutui pääni päälle ja jäi siihen istuskelemaan. Sanoi, että tässä on kuule aika hyvä olla, näin. Mitä jos otettaisiin ihan tavaksi.

---------

Tänä viikonloppuna on soinut suomalainen musiikki laidasta laitaan. Tässä kaikille Moskovaan tulijoille tuliaisvinkki, kun kuitenkin kielloista huolimatta jotain mukanaanne hinaatte: Tuokaa CD:n verran suomalaista musiikkia. Ihan sama mitä. Heviä tai humppaa, kaikki käy.