keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Luen kirjoja, lepään paljon ja laihdutan vähän


Kun kitkuttelee ensin viikkotolkulla aikaeroperäisillä neljän tunnin yöunilla ja sitten kiskaisee kerralla kahdentoista tunnin kauneusunet, on olo herätessä erittäin mielenkiintoinen. Väsyttää enemmän kuin niinä neljän tunnin unien jälkeisinä aamuina ikinä. Päässä surisee. Korvissa humisee. Tuntuu unissakävelijältä.

Onneksi se kevättä kohti askeltava kukko etenee tällä hetkellä niin isoin harppauksin, että aamulla töihin päästessä taivas on jo valoisa.

---------

Tänään soi mp3-soittimen auringonnousuhetkeen valikoima Kemopetrolin Disbelief. Ja sanat kulkevat lävitseni.

Ei kommentteja: