Nettiä! Malja marttyyreille.

Hei maailma! Täällä olen! Siis kotona, ja silti netissä! Netti tosin on kiinni piuhassa eikä vaella valtoimenaan langattomana, mikä on ehkä hiukan epäperfektionistista. Mutta joidenkin asioiden kanssa on tehtävä kompromisseja.

Nettiyhteydestä kiihkoilu ynnä intoilu sekä yhteyden puuttumisesta ruikutus saattaa vaikuttaa asiaan vihkiytymättömästä hieman kummalliselta. Tai vaihtoehtoisesti addiktoituneelta. Jos päivän on netin äärellä, mihin sitä illalla muka tarvitsee. Tamagotchit ovat kuolleet, eläköön reaalielämä. Ja toisaalta, kuten runoilijaksi tänään ryhtyneen ja siinä puuhassa häntä täydestä sydämestä kannustamani Hetskun kanssa mesessä äsken pohdimme, "mahtavaa että me nähtiin suunaton vaiva että saatiin netit että voidaan mesettää kaikkee joutavanpäivästä ne illat, kun ei olla jossain yhessä tai töissä." Sitten mietimme että mikä se suuna on, päätimme että suuna on päänän kaveri, ja sitten olimme hiljaa, kunnes Hetsku meni tiskaamaan.

Mutta kun se netti on sitäkin, että näkee webbikameran välityksellä, miten ihan hirveän isoksi taas kerran kasvanut Aleksanteri nauraa. Sitä, että voi olla hiljaa ja murahdella välillä jotain joutavaa ja takoa kukin omaa tietokonettansa ja silti olla pikkuveljen kanssa yhdessä. Voi kuulla tätösen kiroilevan kun Skypeä varten ostettu mikrofoni on Skype-hiljaisuuden aikana hajonnut eikä ääni kuulu Moskovaan. Ja voi nähdä armaat äidinkasvot. Nurinpäin, mutta silti armaat. Voi päivittää blogia. Voi kirjoittaa sähköpostia Mikkeliin tai mesettää Pariisiin. Voi katsoa Youtubesta musiikkivideoita ja lukea kiireettömästi Hesaria ja etsiä lanttulaatikkoreseptiä ja luuhata Facebookissa.

Osapuilleen ainoa asia, mitä ei voi netin välityksellä tehdä, on saada eilen paistettuja karjalanpiirakoita iltapalaksi.

---------

Tänään soi Zemfiran Webgirl. Девушка, живущая в сети.