Hjuva Suomi

Villi ja vilkas internetinasennusviikonloppu päättyi ihastuttavaan Ikean lihapullalounaaseen ynnä lätkämatsiin. Jääkiekko-ottelulippujen virkaa teki Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi paljastuneelta hepulta viime viikolla saatu kännykkänumero, johon soittamalla pääsimme sisään halliin ja saimme hyvät paikat innokkaasti tuttavuutta tehneiden paikallisväestön edustajien lähituntumasta.

Takana istuvat heput kannattivat ensin Ruotsia, mutta hemaisevan kollegani viehätysvoimasta vakuuttuneina niskan takaa alkoi toisen erän aikana kuulua Suomen joukkueen kannustukseksi tulkittavaa karjahtelua. Hyvä kun karjahtelivat, uneliaat jääkiekkopojatkin siitä heräsivät ja saivat vauhtia luistimiinsa. Voittivatkin ottelun, sentään. Ei tullut turhaan salakuljetettua Suomen lippua areenalle selkärangan jatkeena.

Minä haaveilen joululomasta ja siitä, että saisin hinattua tomumajani luistelemaan pitkin Gorkin puiston jäädytettyjä käytäviä. Toistaiseksi en hinaudu mihinkään, teen edelleen liikaa töitä, nyökyttelen työtovereiden "näytät kuolleelta" -arvioille ja yökaudet rassaan intternettiä, joka ei suostu toimimaan.

Tip-tap. Sujuu se joulunalusaika näinkin.

---------

Tänään soi Miljoonasateen Voipallo. "Elämä on kissanhiekkaa arjen pesuvadissa." Tai sitten vaan "Les temps sont durs pour les rêveurs."