Oli tarkoitus viettää yksinäinen joulu Moskovassa. Pitää tauotonta yhteyttä kaukaiseen sukuun ja ystäviin ynnä kylänmiehiin netin välityksellä, päivittää blogia säännöllisesti, maata sohvalla, lukea, kirjoittaa, levätä, huilata, olla vaan.
Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Joulu oli tauotonta puuhastelua, ensin verhotankojen parissa, jotka asentuivat melko kauniisti lukuunottamatta sitä yhtä pirunsikiö-kiinnikettä joka ainoana niistä jää näkyviin ja joka siksi meni noin 7,5 senttiä vinoon. Joulu oli vilkasta seuraelämää, kyläilyä ja vieraiden vastaanottamista, uusia tuttuja ja vanhoja tuttuja, hyvää seuraa ja hyvää ruokaa.
Joulu Moskovassa oli omituinen tunne siitä, että omassa sisimmässä oli kyllä joulu, mutta ympäröivä todellisuus vietti ihan tavallisia joulukuun arkipäiviä. Suomalaisiin koteihin piipahdellessa joulu tuli jo ovella vastaan, ja kun ne ovet sulki jälkeensä ja siirtyi seuraavaan paikkaan, jäi joulu sinne oven taakse. Kotoa se viimeistään löytyi uudestaan.
Joulu oli aaton taivaalliset kasvisruokapäivälliset, erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen sanomalehden kuvaajalta lahjaksi saatu valokuva Punaisen torin luistinradasta ja varmuus siitä että kuvasta tulee aina muistamaan juuri tämän joulun. Keskustelua Dostojevskista, myyrien karkotuksesta pihanurmikolta, neuvostoajoista ja nyky-Venäjästä. Joulu oli metromatka kotiin jouluyönä, lahjojen avaamista kynttilänvalossa, tunne siitä että ei tiennyt tähän elämään päätyvänsä eikä ainakaan osannut arvata, miten oma ja hyvä tämä elämä juuri nyt onkaan. Joulu oli joulupäivän vieraat, nuoremman virkamiehen kanssa pikavauhtia näperretyt alkupalat ja yhden kyläilevän äidin lanttulaatikko. Joulua vahvimmillaan oli se, kun viimeiseksi jääneen vieraan kanssa laulettiin aika ajoin kyynelehtien pianon säestyksellä joululauluja neljään asti aamulla ja parannettiin samalla maailma ainakin puolivalmiiksi. Joulu oli tekstiviestitse lähetetty lumipallo Alpeilta ja joulu oli myös Suomessa joulua viettävien läheisten lumettomuusvoivottelut.
Ja ennen muuta joulu tuntui päästä varpaisiin joululta aattoaamuna, kun kävelin torille ja ostin elämäni ensimmäisen oman joulukuusen. Se pantiin pussiin niin, että sain sen kannettua kotiin naama leveässä hymyssä. Tein sille roskisämpäristä ja korista improvisoidun kuusenjalan ja koristelin sen Ikeasta hankituilla vähintäänkin traditionaalisilla koristeilla. Se tuoksuu joululta ja näyttää joululta ja oli juuri se pikantti aromi tähän jouluun, mikä teki ympärilläni olevista kolmeasta tavallisesta venäläisestä joulukuun arkipäivästä minulle juhlan.
(Ja kyllä, kaikki nuo lahjat olivat todellakin minun, vain minun.)
---------
Tänään soi viimeistä päivää tänä vuonna lahjaksi saatu Joulu Ainolassa -levy. Tunnelmaa tuutin täydeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti