Eilen tapahtui ihme nimeltä poistuminen työpaikalta lomanviettoon hyvissä ajoin ennen virka-ajan päättymistä, työt tehtyinä, pöytä putsattuna ja sijainen briiffattuna siitä ettei oikeastaan tarvitse tehdä juuri mitään. Out of office jäi epähuomiossa kytkemättä päälle, vaikka officesta ollaan ulkona seuraavat monta päivää.
Kävin töiden jälkeen virka-ajan jatkuessa maksamassa Sberbankissa puhelin- ja sähkölaskun. Kokemus oli taas sitä luokkaa, että Venäjälle tuntui vallan miellyttävältä sanoa jäähyväiset loman ajaksi.
Sitten junailtiin Kossun kanssa Suomeen suuremmitta kommelluksitta, vaikka ravintolavaunuretki meinasikin tyssätä lukittuun vaununoveen. Kolme taatusti tonttukenkäistä ja miesten käsilaukulla varustettua asemamaan edustajaa pyrki seuraamme mutta ignoroimme heitä kalseasti - tätä sitten eläkkeellä kiikkustuolissa tullaan katkerina muistelemaan, sanokaa meidän sanoneen.
Tänään olen syönyt kinkkua, käynyt hammaslääkärissä, syönyt kinkkua, käynyt pankissa, syönyt kinkkua, käynyt optikolla, syönyt kinkkua, käynyt parturissa ja palannut taas kotiin syömään lisää kinkkua. Ekspatriaattinen Suomi-joululoma siis.
Ja joulunvietosta toiselta laidalta Suomea saapui illansuussa takaisin kotiin myös hilpeä poromies. Eli mies, joka onkin poro.
---------
Tänään soi se yksi kahdeksankymmenlukulainen biisi, joka kuulostaa vähän Kate Bushin Wuthering Heightsilta mutta ei ole se. Joskus kaipaan aikaa, jolloin minulla oli Radio Helsingissä oma jukeboksi joka osasi toteuttaa myös kaikki "se yksi biisi joka menee silleen ja sit se laulaja kuulostaa vähän siltä ja kertosäkeessä lauletaan ehkä vähän niin että" -tyyppiset toiveet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti