Moskovan joulublogi, osa 1

Joulu Moskovassa. Joulu ylipäänsä poissa kotoa. Siinä aihetta kerrakseen seuraaviksi päiviksi, semminkin kun tämän bloggaajan jouluajatukset olivat vielä vuosi sitten tällaisia.

Syksyllä kyseltiin, kuka voisi jäädä Moskovaan jouluksi. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, se tuntui senhetkisessä elämäntilanteessa parhaalta. Sitten muuttui elämäntilanne ja joulu Moskovassa tuntui huonolta, sitten ajatukseen tottui eikä Moskova-joulu tuntunut enää juuri miltään. Tänään erinäisten asemalle ryntäilevien, pakkaavien ja lähtösiivoavien lähimmäisten touhuja katsellessa ja kuunnellessä tuli sellainen olo, että on kuitenkin ihan hyvä jäädä. Viettää joulua omassa kodissa vähän eri tavalla kuin ennen. Huilata. Pysähtyä. Nukkua öisin, yövalvottajan kiivettyä Alpeille netin ulottumattomiin. Nukkua aamuisin. Nukkua päiväunia. Ei tehdä töitä. Ei vilkaistakaan niihin päin. Olla turisti kotikaupungissa, tavata mukavia ihmisiä, siivota maltillisesti, aloittaa verhotankoprojekti, ehkä. Tai sitten olla tekemättä mitään. Joulufiilistellä.

On Moskovassakin jo valmistauduttu jouluun. Oli Kauneimmat joululaulut, oli työpaikan pikkujoulut. Joka paikassa on kamalia värivaloja ja koristeita. Jouluruuhkaa ja sinne tänne sinkoilevia ihmisiä, lahjapaniikkia, turhia ja tarpeettomia joulukortteja. Venäjällä ei vietetä joulua vaan uutta vuotta, mutta ulkoiset tunnusmerkit ovat samat. Ensi viikko on kuitenkin vielä arkista aherrusta ennen uuden vuoden kadehdittavaa reilun viikon lomaa jolloin maa pysähtyy ja venäläiset matkaavat sankoin joukoin Suomeen. Minä seuraan perässä.

Mutta se on vasta viikon päästä, nyt valmistaudutaan ottamaan joulu vastaan Frunzen rantakadulla.

---------
Tänään soi Hanget korkeat nietokset. Nettilehtien perusteella musta joulu on Suomessa puheenaihe numero yksi. Meillä on sentään häviävän ohut mutta lumipeite kuitenkin.