VierasLista

Olen vanhassa blogissani kertonut elämääni kiinteästi kuuluvasta käsitteestä nimeltä Lista. Viime viikolla Lista tuli kylään Moskovaan. Listalta tosin puuttui yksi sielu, mutta korvaukseksi mukaan otettiin yksi Siperianmatkaaja ja kaksi ystävä&kylänmies -osaston edustajaa. Eivät tietenkään korvanneet puuttuvaa listasielua, mutta mukava kun tulivat ihan omina sieluinaan. Seitsemän hengen delegaatiosta kaksi piti majoittaa toisten emäntien haltuun, omaan lukaaliini upposi viisi vierasta kivuttomasti.

Kun listalaiset eivät kuitenkaan olleet ainoat viime viikolla Moskovaan suunnistaneet vieraat, joutui allekirjoittanut emäntä vieraiden viihdytyksen sijaan viettämään iltaisin aikaa etupäässä työpaikallaan. Onneksi emäntiä oli muitakin, vieraat hyvin itseohjautuvia ja Hetskukin antoi oman panoksensa vieraiden viihdytykseen viimeistään siinä vaiheessa kun virallinen emäntä kaatui perjantai-iltana ukrainalaisen illallisen jälkeen kuolleena sänkyynsä suomalais-venäläisen rokkiyhteistyön edistämisen sijaan.

Vierailuraportin ulkopuolelta kommentti: Tähän työasiaan on tultava muutos, aion jatkossa käyttää Moskovan iltoja johonkin muuhunkin kuin työntekoon. En ole vielä ratkaissut, miten tämän dilemman ratkaisen. Priorisointi, toiminnan tehostus, palvelujen karsinta? Neljä kättä, toiset aivot?

Lauantaina työasiat pysyivät sentään hallinnassa kännykkävälitteisesti joten pääsin minäkin nauttimaan listalaisten seurasta. Aamiaisen jälkeen, erään levottoman sielun mielestä tietenkin taas kerran aivan liian myöhään, hajaannuimme shoppailu- ja valokuvanäyttelyryhmiin. Jälkimmäinen ryhmä suunnisti VinZavod-nimiseen kulttuurikeskukseen tutustumaan World Press Photo 2007 -näyttelyyn ja pariin muuhunkin. VinZavod on hieno, sellainen Kaapelitehdasmainen, vanha tehdasmiljöö johon oli rakennettu ja koko ajan rakennetaan lisää näyttelytiloja ja muita kylddyyriputiikkeja.

World Press Photo -näyttely oli aika hieno, sai taas miettimään yhden kerran sitä, , että maailma oman kuplani ulkopuolella on aika paha, kova, julma ja raaka. Meillä on uutinen se, että siili harvinaistuu Suomessa. Jossain muualla on aika erilaiset uutiset, joista saa aika erilaisia kuvia. Mietin kuvia katsellessani sitäkin, miltä kuvaaja on kuvattavista ihmisistä näyttänyt. Voi olla, ettei heillä ole ollut aikaa tai energiaa katsoa.

Maailmantuskan jälkeen shoppailua. Emäntä ei edellä mainitusta työntekopainotteisesta Moskova-elämästään johtuen ollut paras shoppailuvinkkien antaja, mutta Ohotnyi Rjad -ostoskeskuksen olivat vieraat itse havainneet sopivaksi kukkarolleen ja mieltymyksilleen joten vietimme siellä tehokkaan iltapäivän. Puuttuvia asiallisia työvaatteita löytyi tarvitsijoille sopuhintaan, yksiäkään tarpeettomia farkkuja, tennareita tai murrosikäisillä teksteillä varustettuja teepaitoja ei sen sijaan ostosnyssäköihin eksynyt. Vaikka mieli teki.

Cocktailtilaisuuden jälkeen oli vielä vuorossa reissun toinen gruusialaispäivällinen italialaisvahvistuksella, ja sen jälkeen Suomeen suuntaava joukkio suuntasi kohti Suomeen menevää junaa ja Pietariin suuntaava kansanosa puolestaan pakkausseremonioiden jälkeen samaiselle asemalle samoin tarkoitusperin. Emäntä jäi ihastelemaan melkeinvalmiindiplomi-insinöörin asentamaa DVD-soitintaan, joka tällä kertaa myös toimi, ja kuuntelemaan hyvin valittuja musiikkikappaleita. Kunnes kaatui kuolleena sänkyynsä.

Reissusta mieleen jäivät ehdottomasti Annin vähintäänkin tehokas käsitaksin pyydystys - kolme sekuntia, ja Ladan takavalot vain näkyivät kun tytöt lähtivät kohti baaria. Lauantain tissibaariaamiainen. Kesäinen sää ja karvavuorikengät. Yleishengaus kaupungilla hyvässä seurassa. Gruusialainen ruoka, gruusialainen ruoka ja gruusialainen ruoka. Sekä turhautuneen karvalakkikauppiaan vähemmän kohtelias "Go f**k yourself" -toivotus kun kauppoja ei syntynytkään.

Sunnuntaina skippasin tyynesti ohjelmaan merkityn Euroopan Unioni -keilauksen ja nautin ensin uudesta DVD-soittimestani katsomalla kirjeenvaihtajatuparilahjaksi saamani Zhestokii romans -nimisen neuvostoelokuvan. Mietin hetken, että ongelmani ratkeaisivat näppärästi kuin elokuvan Larisalla, jos jostain ilmestyisi hömelö postimies joka ampuisi minut kuoliaaksi. Sen jälkeen nautin uudesta DVD-soittimestani kuuntelemalla valikoituja paloja levykokoelmani suomirokki-osastolta. Kävin kävelyllä 25 asteen helteestä nauttivassa Moskovassa (ja eilenhän siis oli syyskuun viimeinen päivä, ai mikä kasvihuoneilmiö), löysimme vuonna -59 perustetun kirjakaupan ja sieltä hienot vanhat Moskovan kartat ja karttoinemme parkkeerasimme vielä paikalliseen Mu-Mu -pikaruokalaan, jossa tarjoillaan muun muassa borssia, blinejä ja muita venäläisen keittiön herkkuja.

Lounaspäivällisen jälkeen menin levykauppaan, ostin Tarkovskin Stalkerin ja nautin uudesta DVD-soittimestani katsomalla sen iltapuhteina. Olen vaikuttunut. Kolmikirjaiminen rock-yhtye todennäköisesti A.W.Yrjänän hahmossa on tiivistänyt kyseisen elokuvataiteen mestariteoksen seuraavasti:

Mitä olet valmis tekemään unelmiesi eteen? Mitä tekisit jos saisit päättää koko maailman tulevaisuudesta? Tai omastasi. Kaljupäiset ryssät hyytyvät kysymyksen äärelle, koska tajuavat ihmisenä olemisesta jotain niin massiivista, ettei sille ole sanoja. Taivas on harmaa ja kaikki mätänee.

Luulen, että aion nauttia tänään uudesta DVD-soittimestani katsomalla uudestaan Tarkovskin Stalkerin. Tai ehkä Peilin. Tai Solariksen.

---------

Tänään soi CMX:n Baikonur. "Minussa on kirjoitusta kovin vähän tänään." Ja niin edelleen.