keskiviikko 24. lokakuuta 2007

This is not my idea of a good time


Päivittelyä Moskovasta, viiveellä kuten tavallista.

Minulla on puhelin. Lankasellainen siis. Kännyköita on ollut jo pidempään kolme kappaletta. Nyt pitäisi a) saada jostain sen verran aikaa ja energiaa, että saisi marssituksi nettiyhteyksiä myyvän firman toimistoon ja alullepantua nettiyhteysprojektin. Tapahtunee hamassa tulevaisuudessa. Sitä ennen pitäisi b) soittaa uudelleen puhelinmiehelle ja pyytää hänet asentamaan puhelin myös johonkin toiseen puhelinpistorasiaan modeemia varten, koska hän oli maan tavan mukaan asentanut linjan kuulumaan vain eteisen pistorasiasta.

Kävin maksamassa kaasu- ja sähkölaskut paikallisen säästöpankin konttorissa. Jonotin ensin tiskille puolisen tuntia paperinivaskani kanssa. Nivaskan täyttämiseen vaadittiin suomalainen ylempi korkeakoulututkinto eikä lopputulos silti täyttänyt neuvostoliittolaisia vaatimuksia. Sain huutoa tiskin takana istuvalta tädiltä. Huuto oli sen verran kimakkaa ja pitkäkestoista, että huusin lopulta takaisin seuraavan lauseen: "Piru vieköön, olen käynyt pankissa maksamassa laskuja viimeiksi ala-asteikäisenä koska tulen sivistysvaltiosta, jossa nämä asiat on jo kauan hoidettu internetin välityksellä eikä ennen sitäkään tarvinnut täytellä tällaisia idioottimaisia lipareita vaan laskut tulivat postissa kotiin, joten en valitettavasti osaa toimia teidän määräystenne mukaisesti." Täti hiljeni, samoin pankkikonttorillinen ihmisiä selkäni takana.

Vedin henkeä, odotin laskunmaksutapahtuman loppuunsaattamista ja sen jälkeen marssin ulos. Ja suorinta tietä lähistöllä sijaitsevalle jumppa/kunto/jooga/pilatessalille, josta ostin törkeän kalliin mutta erittäin tarpeeseen tulevan puolen vuoden kausikortin. Endorfiinivajaus.

Jotain positiivistakin: Urokset Alfa ja Beta kävivät kylässä. Oli ihanaa, kuten aina. Beta kyllä ansaitsisi Alfan arvonimen, koska hän korjasi rikkinäisen vessanpyttyni. Muu ohjelma sisälsi georgialaista, uzbekistanilaista ja ukrainalaista ylensyöntiä, erittäin coolissa baarissa vesipiipun kera chillailua, vaeltelua ympäri Moskovaa, Tretjakovin galleriaa, gay-lausta ja päivittäiset lounassushit. Tervetuloa pian uudestaan, poistuttuanne oli aika tyhjä olo.

Nyt pelkästään vituttaa. Anteeksi äiti, mutta ei sitä muullakaan sanalla voi kuvailla.

---------

Tänään soi Garbagen otsikonmukainen kappale Not My Idea.

"I bit my tongue and stood in line
With not much to believe in
I bought into what I was sold
And ended up with nothing"

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hah! Olisinpa ollut näkemässä miten moskovalainen pankki hiljenee :DDD

A-Anni