Tuut-tuut-tuut

Olen elellyt nyt parisen kuukautta ilman kotipuhelinlinjaa ja nettiyhteyttä. Viime viikon keskiviikkona puhelinyhtiöstä soitettiin ja ilmoitettiin, että huomenna klo 10 on oltava kotona, puhelinmies tulee silloin solmimaan linjanpäät yhteen. Minä ilmoittamaan, että ei kyllä passaa, en repeä töistä millään näin lyhyellä hälytysajalla. Uusi aika sovittiin eiliselle päivämäärälle. Ei se töiden puolesta yhtään sen parempi ollut, mutta ajattelin, että puhelin on nyt saatava, työt (ja sijainen) kärsikööt.

Puhelinmiehen oli tarkoitus tulla klo 10-12 välisenä aikana. Olin suuresti hämmästynyt kun hän tuli puoli kahdeltatoista, sillä odotin häntä noin kahdelta iltapäivällä, mikä olisi ollut se norminmukainen, venäläinen kello 10-12. Operaatiossa menisi kuulemma kolmisen minuuttia.

Kaksi tuntia myöhemmin kaikki asuntoni puhelinpistorasiat oli auottu, puhelinmies oli tuskastuneena ravannut edes takaisin käytävän, pistorasioiden ja alakerran mummojen väliä, soitellut kiukkuisia puheluja sinne sun tänne kännykästään ja lopulta todennut, että asialle ei nyt voi tehdä mitään, hän hälyttää paikalle ne tyypit, jotka remontoivat asuntoni kesän aikana ja ilmeisesti katkoivat puhelinlinjat remontoidessaan. Lähtiessään puhelinmies totesi olkansa yli, että ilmestyy huomenna klo 10 paikalle jälleen.

Minä laukkasin pää kolmantena jalkana sammuttamaan tulipaloja työpaikalleni ja siinä sivussa soitin pari huolestunutta puhelua eri tahoille siitä, etten voi olla taas kello kymmenestä iltapäivään pois töistä mahdollisesti asentuvan puhelimeni takia. Jännitys oli suuri tähän aamupäivään asti, jolloin ilmoitettiin, että sekä puhelinmies että remontin tehneet tahot ilmestyvät ensi viikon tiistaina ovelleni klo 10 ja pystyttävät linjan yksissä tuumin.

Sitä odotellessa turvaudun kännykkään ja kiroilen netin, Skypen ja YouTuben puutetta kotitaloudessani.

---------

Tänään soi Juicen Puhelinpylvään henkinen elämä. "En omaa poliittista selkärankaa, kannatan vain puhelinlankaa."