Negatiivisuutta ja ekstravaganssia

Niin, se netti kotiin. Eihän sitä vaan ikinä ehdi hoitaa.

Muutamia sattumuksia viikon varrelta: Perjantaina oli Negativen keikka moskovalaisella Apelsin-klubilla. Sinnehän oli päästävä, kaikki Moskovaan eksyvät suomirokkarit täytyy käydä tsekkaamassa. Klubi oli sellainen Tavastiasta vähän siloitellumpi versio ja yleisön koostumus oli aika mielenkiintoinen. Suomen musiikki-ilmastossa ajattelisin sen kummemmin asiaan perehtymättä ja pelkällä mutu-tuntumalla Negativen olevan enemmän pikkutyttö- ja radionovaosastoa. Venäjällä Negative mielletään tosi rankaksi heviksi ja "suomalaisen riikinkukkoretkueen" (lainaus taannoisesta Soundin arvostelusta) kuulijoissa oli kirkuvien tyttöjen lisäksi pilvin pimein Manowar-paitoihin sonnustautuneita äijiä ja nättejä goottipoikia. Tätä ei ihmettele, jos kuuntelee päivän venäläistä perusradiokanavaa, sen verran aivotonta popsaa sieltä yleensä soitetaan.

Negative oli siinä mielessä hieno, että bändiin ja sen musiikkiin oli onnistuttu ymppäämään kaikki mahdolliset rock-kliseet solistin lavaliikehdinnästä Albinonin Adagioon sähkökitaraversiona. Valitettavasti noin viiden biisin jälkeen kaikki kliseet alkoivat toistaa itseään eikä keskittymiskyky riittänyt koko keikan läpikuuntelemiseen. Plussan puolelle Negative kuitenkin jäi, ja meitäkin rakastettiin keikan jälkeen ihan vain siksi että olimme Suomesta.

Huomaan muuttuneeni jossain vaiheessa elämääni rokkielitistiksi, Cleaning Womenia jaksoin kuunnella hypnotisoituneessa tilassa taannoin Ikrassa vaikka korvat soivatkin kolme tuntia keikan jälkeen.

Eilen oli sitten vuorossa sarjaan omituisia kokemuksia lukeutuvat Extravaganza-messut. Siis tapahtuma heille, joilla on liikaa rahaa eikä enää ideoita siitä, mihin sitä voisi käyttää. Kattohuoneistoja Dubaista, linnoja Ranskasta, poreammeita, kalliita autoja ja Moët&Chandonia. Mövenpick-kojulle jonottavia venäläisiä rikkaita (?), tönimistä viinibaarijonossa, sikarin savua ja 14-vuotiaan ruumiinrakenteella varustetuja aikuisia naisia. Sekä suomalaisia soittimia.

Viimeiksi mainitut olivat muuten täysin puuduttavien ja epäkiinnostavien messujen parasta antia (nimimerkki köyhä), kiitos kovasti Karille messulipusta ja erinomaisen mielenkiintoisesta tarinatuokiosta. Ja Joelille konjakkikahveista. Ihmiset, jotka uskovat asiaansa ja tekevät sitkeästi töitä sen eteen, ovat hienoja ja heidän tapaamisestaan saa aina itsellekin jotain.

Me puolestaan viemme pientä Suomea maailmankartalle omalla tavallamme. Italialaisia linnoja kaupitteleva pikkuruinen äijä pysäytti meidät käytävällä linnakaupat mielessään, kysyi mistä olemme ja kun kerroimme tulevamme Suomesta, hän lausui aivan vilpittömästi ja hämmästyksissään: "Minulle on kerrottu, että suomalaiset naiset ovat lihavia ja rumia. Mutta tehän olettekin kauniita, hoikkia ja elegantteja!"

Kannattaa siis pukeutua tiukasta face controlista kutsukortissa varoittavaan tilaisuuteen siihen samaan Hennes&Mauritzin paitaan, jolla viimeiksi on läpäisty järvenpääläisen ravintola HeVenin face control.

Ja lopuksi viikon paras uutinen: Minulla on oma henkilökohtainen pilatesohjaaja. Hänen nimensä on Vladimir ja hän on hyvä siinä, mitä tekee.

---------

Tänään soi Apulannan Kaivo. Ei itku, ei palava raivo. Vaan kaivo.