keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Aamutunnelmia
Moskovassa on kaksi astetta lämmintä ja melkoisen harmaata. Herään nykyisin aamulla hyvin aikaisin, koska kuvittelen eläväni vielä kesäaikaa. Siksi aamuisin töihin saapuessa on vielä hiljaista ja aikaa lukaista nettihesari. Tänään siellä on aamun pääjuttuna seuraavanlainen karmaiseva tosiasia:
"Oopperatalolta Kampin keskukseen on alle kahden kilometrin matka. Silti moni työmatkalainen on tänä syksynä joutunut taittamaan tuota väliä viidentoista, jopa kahdenkymmenen minuutin ajan."
Sain kerran tietää huutia pääkaupunkiseudulta ruuhka-aikaan henkilöautolla poistuessanui, kun auton kuljettaja sadatteli ruuhkaa eli hieman hidastunutta liikennettä ja parissa liikennevaloristeyksessä seisoskelua ja minä puolestani rohkenin hieman naureskella tälle sadattelulle ja varsinkin ruuhkalle. Kyllä helsinkiläisillä on oikeus ruikuttaa ruuhkistaan vaikka ne eivät suurkaupunkien ruuhkien tunnusmerkkejä täytäkään. On on, toki on.
Mutta kun Moskovassa kahden kilometrin matkaan voi helposti mennä kaksi tuntia eikä tarvitse olla edes mikään ääretön poikkeustila, ja mitään tapaamisia ei voi koskaan sopia millekään kellonlyömälle ottamatta huomioon vähintään puolen tunnin ruuhkaanjumiutumismarginaalia, näyttäytyvät Helsingin söpöt pikku ruuhkat väkisin jotenkin liikuttavina ja sympaattisina. Ihan kuten koko Helsinki. Pieni, sievä, kiva ja helppo kaupunki se on, arvon megapolisasujamisto, ainakin tästä näkövinkkelistä.
Hesarin juttu jatkuu:
"Nyt pääkaupunkiseudun väylillä ollaan lähestymässä niiden kapasiteetin rajaa", kertoo Uudenmaan tiepiirin projektipäällikkö Ari Puhakka. "Liikenteelle on tyypillistä, että silloin pienetkin häiriöt jämäyttävät liikenteen laajalla alueella."
Tämä näkövinkkeli nimeltä Moskova on saavuttanut tuon kapasiteetin rajan ja mennyt heilahtamalla yli jo vuosikausia sitten. Siksi täällä varmaankin jämähtelee siellä sun täällä joka ikinen päivä. Vaikka sekin tie, jonka alitse joka aamu sukellan työmatkallani, on 16-kaistainen.
Loppuun mainos: Ennen oman nettiyhteyteni hankkimisen uusintayritystä (nyt pitää odottaa, koska puhelinliittymäni on edelleen juridisen henkilön eli vuokranantajapuulaakin kirjoissa, mutta sen pitäisi siirtyä luonnollisen henkilön eli minun nimiini tämän viikon aikana) ja postikortinlähetystiheyden kasvua suosittelen kaikille Suskin blogia Hesarin sivuilla.
---------
Tänään soi CMX:n Rautakantele. Koska kuuntelin sitä työmatkalla ja ajattelin tietenkin Arkadi Dvorkovitshia - Putinin asiantuntijahallinnon päällikköä joka on samalla kaikkien Venäjän valtionhallinnon kanssa tekemisissä olevien naishenkilöiden märkä uni. "Lävistä minut tässä, opeta minulle nöyryys, Arkadi!" Uujee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hei! Pölähdin googlen kautta blogiisi. En malta olla kommentoimatta näkökulmaasi Helsingin liikenneongelmiin. Mielestäni on erittäin väärin verrata muun maailman metropolien liikenneongelmia helsinkiläisten vastaaviin pulmiin. Käyttämäsi logiikan mukaan voitaisiin kuvata vaikkapa Suomen HIV-epidemiaa "pieneksi,sieväksi, kivaksi ja helpoksi". Pitäkäämme me omat asiat hyvällä tolalla ja pyrkikäämme saamaan ne yhä paremmalle mallille. Sen tyyppisellä asenteella on ansionsa siinäkin, että esim. se Helsingin liikenne vielä vuonna 2007 kohtuullisesti soljuu.
Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä blogista :)!
T. Stadin kundi
Hyvä Stadin kundi,
tästä samasta asiasta se huuto taannoin alkoi sen toisenkin Stadin kundin kanssa. Olen aivan samaa mieltä siitä, että Helsingin liikennepulmia, samoin kuin muitakaan suomalaisen yhteiskunnan ongelmia, ei sovi jättää ratkomatta siksi, että ne näyttävät vaikkapa moskovalaisnäkökulmasta hädin tuskin ongelmilta lainkaan. Mutta eipä sillekään minkä voi, että tämä liikenneongelma näyttää tosiaan tänne suuntaan aika, no, liikuttavalta.
En voi olla kertomatta kokemustani viimeiseltä Suomen-reissultani. Astuin ulos Helsingin rautatieasemalta ja suurin piirtein lakosin jalkakäytävälle siihen Makkarataloa vastapäätä. Helsinki, joka minun pikkukaupunkilaissyntyisiin silmiini on joskus vuosia sitten samaisella paikalla näyttäytynyt kihisevänä ja kuhisevana, kiireisenä ja ruuhkaisena, muistutti nyt hidastettua filmiä. Ihmiset, ne muutamat, joita kaduilla liikkui, kulkivat suurin piirtein laahustamalla, pari autoa ajella körötteli hitaasti eteenpäin, näytti siltä kuin joku olisi painanut sitä dvd-soittimen nappia millä saa kuvan kulkemaan puolella nopeudella. Oli pakko soittaa äitille, kokemus oli sen verran voimakas ja outo.
Siis. Helsinkiläinen liikenneongelma saakoon ratkaisun, Moskovassa moista utopiaa en uskalla edes toivoa. Mutta helsinkiläisille prosessointiin vuorostaan se tosiasia, että asiat näyttävät erilaisilta ei-helsinkiläisestä perspektiivistä. Se on minun ulkomailla elämiseni motto, järki, tolkku ja sisältö nyt ja on ollut sitä aina.
On se noinkin. Mutta... Ei minusta ole mikään uutinen, että asukasluvultaan n. 20 kertaa suuremmassa kaupungissa kaduilla vilisee enemmän ihmisiä ja autoja. En usko, että keskiverto helsinkiläinen mitenkään yllättyy tupsahtaessaan keskelle Lontoon, Pariisin tai Moskovan hurlumheitä. Itse asiassa minusta (toki vain oma mutu-arvio) yleinen elämänmeno ns. suurissa kaupungeissa poikkeaa yllättävän vähän siitä, mihin on tottunut "kotona". Vaikka ihmisiä on enemmän, ne ovat kuitenkin pohjimmiltaan niitä samoja ihmisiä ja niillä on ne samat tarpeet oman elinympäristönsä viihtyvyyden suhteen. Voihan olla, että olen vain poikkeuksellisen hyvä sopeutuja?
Olen itse käynyt katsomassa Helsinkiä toisesta perspektiivistä ja viettänyt aikaa kolmessa noin 10 miljoonan asukkaan kaupungissa, myös siinä nykyisessä kotikaupungissasi. En kokenut sillä tavalla, että siellä pitäisi merkittävästi varata aikaa "jumittumiseen". Melko laajan alueen pystyy Moskovassakin kattamaan kulkemalla metrolla (joka ainakin ennen, ja luultavasti edelleen, kulki jouhevasti) ja jalan. Muistan myöhästyneeni yhden kerran noin 5 min, kun en heti löytänyt alikulkukäytävää. Omalla autolla liikkuessa tämä ei tietenkään päde. Mutta sen ei siis pitäisi olla mikään uutinen kaupungissa, jossa lienee ollut miljoonia asukkaita jo ennen sotia. Ei siis uusi ilmiö, vaikka autojen määrä kasvaakin edelleen niissä maissa, joissa kasvun varaa on.
T. Se sama kundi
Blogikommentoinnin blogikommentointi on hiusten halkomista parhaimmillaan...
Minä liikun täällä myös metrolla, jonne ei ruuhka-aikaan vähänkään klaustrofobisempi ihminen voi mennä. Oma Moskovani on lisäksi hyvin haltuun otettavissa myös kävellen. Kun työkseen kuitenkin järjestelee ihmisiä toistensa luokse, ja nämä ihmiset eivät liiku metrolla vaan henkilöautolla, on tämä liikenteen aiheuttama ruuhka-ongelma ja ahdistus lähinnä työperäinen. Tämä ei ole kaupunki, jossa vieraille voi tarjoilla juustokohokasta, sillä he tulevat joko etuajassa tai myöhässä. Tämä on kaupunki, joka kohtelee kaikkia tasavertaisesti siinä mielessä, että kuka tahansa voi juuttua ruuhkaan. Presidentit tekevät poikkeuksen, heidän liikkuessaan suljetaan kadut muulta liikenteeltä.
Mutta suottapa tästä sen kummemmin inttämään. Helsinkiläisiä vidzittää vartin ruuhka, Moskovassa aletaan ampua autoista jalankulkijoita vasta kolmen tunnin jumituksen jälkeen. Kaikki elämässä on niin kovin suhteellista.
Lähetä kommentti