Ei nimi miestä pahenna, eikä tämä mies ainakaan nimeä.
Matkasimme tänä viikonloppuna suvun voimin Keski-Pohjanmaalle viettämään ensimmäisiä muita kuin hautajaistyyppisiä perhejuhlia ikinä. Aukku-paukku uinui sikiunessa läpi koko kastetoimituksen ja sen jälkeen ristiäisiin elimellisenä osana kuuluvan valokuvaussession sylistä syliin -kierrätyksineen. Sen jälkeen hän nukkui vähän lisää. Ja sitten hieman lisää. Ja edelleen lisää. Lopulta karjalaissukulaisten oli pakko lähteä takaisin laulumaille. Juhlakalu jäi tuhisemaan isovanhempiensa sängylle kastemekkoon pukeutuneena. Johtopäätös: lapsi pitää hälinästä eikä keskipisteenä oleminen näytä häntä pahemmin stressaavan.
Tästä päivästä eteenpäin Auliksesta voi virallisissa yhteyksissä käyttää siis mitä mainiointa nimeä Aleksanteri Laurinpoika. Harvalla on noin pienenä oma katu, instituutti, sähköpostilista, teatteri, luostari Pietarissa, Oliver Stonen ohjaama elokuva, kirkko Tampereella ja liuta kruunupäisiä kaimoja. Puhumattakaan niistä kahdeksasta Aleksanteri-nimisestä paavista. Kuukausitolkulla Aulikseen totuttautuneet sukulaiset, ystävät ja muut kylänmiehet voivat kuulemma edelleen luvan kanssa käyttää myös vanhaa tuttua Aulista. Ainakin niissä epävirallisemmissa yhteyksissä.
Aleksanterin kreikkalainen kantanimi Aleksandros merkitsee ihmisen suojelijaa tai puolustajaa. Pieni Aleksanteri on vielä vähän liian juniori puolustamaan edes itseään muista puhumattakaan. Mutta kyllä me kaikki hänen läheisensä häntä toistaiseksi puolustamme. Antaa pienen taimen kasvaa rauhassa.
---------
Tänään soi tilanteeseen nasevasti sopiva Suurlähettiläiden kesähitti Tyhjä taulu.
"Jokaisesta elämästä voi tulla runo,
voi tulla runo, romaani tai laulu
Mutta nuku nyt kun olet vielä tyhjä taulu."
1 kommentti:
Mainio nimi!
Todella naseva.
Lähetä kommentti