Sieniä Ilmalasta

Matkustin viime yönä junalla takaisin Moskovaan suhattuani ympäri Suomea 500-600 kilometrin päivävauhtia. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko, välillä roiskui vedet silmistä.

Lojuin illalla junan petissä ja luin Ovidiuksen ajatuksia rakastamisen taidosta. Ympärilläni hälisi ja kikatti Neuvostoliiton rytmisen voimistelun maajoukkueelta näyttävä tyttölauma hulavanteineen. Mitä pidemmälle ilta eteni, sen kiihkeämmin kaipasin korvatulppia yltyvää kikatusta vaimentamaan. Lopulta karkasin hytistä ostamaan kuplavettä vaunupalvelijalta.

Vaunupalvelijatar oli omassa hytissään juuri kaapimassa muovirasian pohjalta viimeisiä sienisalaatin rippeitä. Paikalle ilmaantui myös vaunupalvelija. Sitten nämä kaksi silmät loistaen kertoivat, kuinka olivat junan seisoessa Ilmalassa käyneet lähimetsässä sienessä ja löytäneet Pietarin kalansaalista vastaavan säkillisen kaikkia kuviteltavissa olevia sienilajikkeita. Saalista esitellessään vaunupalvelija ja vaunupalvelijatar päivittelivät sitä, mikseivät suomalaiset kerää sieniä lainkaan.

Nyt meni maine, ilmalalaiset. Mars ratapihalle pärekorin kanssa.

---------

Tänään soi viikonlopun Pohjammaa-turneen innoittamana hankittu Lauri Tähkä ja Elonkerjuu. Biisinä itseoikeutetusti Tehtaankatu - joskus on snadisti ikävä Stadiin.