Koska en ehdi kirjoittaa, mutta haluan silti sitkeästi ylläpitää blogiani siihen asti kunnes saan sen puhelinlinjan, ja sitten joku kaunis päivä sitä linjaa pitkin kulkevan netin kotiin, keksin eilen oivan keinon ongelman ratkaisemiseksi. Tarjoilen tästä eteenpäin kuvallisia postikortteja, koska ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Ehkä muutama sananen silti, ainakin tämän ensimmäisen kuvan selventämiseksi:
Moskovan ilma on saastunutta ja likaista. Se johtuu kaiketi enimmäkseen autoista, ehkä jostain neukkuajan teollisuuslaitoksista ja energiantuotannostakin, en tiedä varmasti. Joka tapauksessa se on niin likaista, että vaikkapa kehätien laitaa pitkin kulkeminen ruuhka-aikaan sattuu keuhkoihin. Ja flunssa, joka kestää normaalisti viikon, ei erkane ilmansaasteiden raskauttamista keukoista edes kahdessa viikossa. Epäilen, että välittömässä läheisyydessäni sijaitseva esimieheni määrää minut kohta pakkohoitoon kun kyllästyy jatkuvaan ovenraosta raikuvaan köhimiseen. Mutta eihän flunssaa voi parantaa, eikä hengitysilmaa vaihtaa toiseksi.
Tässä todiste ilman likaisuudesta. Kuva esittää rättiä, jolla on pyyhitty ikkunalauta sisäpuolelta sen jälkeen kun ikkunaa on pidetty auki kolmen päivän ajan.
Köh!
---------
Tänään soi Miljoonasateen Rakkaus on lihaa. Tai likaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti