Pikavuoro Groznyihin

Maanantai-illan ohjelmassa oli kävelyretki Varpusvuorille ihailemaan Moskovaan yliopiston näköalatasanteelta ja sitten Luzhnikin olympiakompleksin kautta Novodevitshin luostarille. Kaikki nämä kunnianarvoisat nähtävyydet sijaitsevat kävelymatkan päässä kotoani.

Oikoreitti Luzhnikin parkkipaikan läpi johti kuitenkin melko mielenkiintoiseen ja hämmentävään löytöön: kävelymatkan päässä kotoani sijaitsee myös hiukan maailmanlopputunnelmainen tee se itse -terminaali Tšetšenian ja Dagestanin busseille. Katsoimme metron ikkunasta jo yliopistolle mennessä (toim. huom. Varpusvuorten metroasema sijaitsee sillalla Moskova-joen yllä ja muistuttaa suuresti Siilitien asemaa Helsingissä) parkkiksella parveilevia busseja ja mietimme molemmat Jiin kanssa, mietintöä tosin ääneen lausumatta, että Luzhnikilla taitaa olla jokin junnujalkapalloturnaus tai vastaava. Lähemmäs päästyämme huomasimme ensin, että bussit ovat todella rähjäisiä ja niitä on todella paljon. Bussien ympärillä parveilevien ihmisten ulkoasukin oli ennen muuta rähjäinen. Monessa bussissa oli kiinni rekan perävaunu, joista ainakin yksi oli täynnä lentokoneen istuimia.

Hämmästelimme näkyä hetken ja kiersimme sitten bussirivistön etupuolelle selvittämään, mihin kaikki nämä ajoneuvot olivat matkalla - ilmeisestikin kauas, koska niiden sisällä näkyi patjakasoja ja muita yön yli matkustukseen viittaavia tunnusmerkkejä. Näimme ensin busseja, jotka olivat matkalla Mahatshkala- ja Derbet -nimisiin kaupunkeihin, jotka eivät sanoneet yhtään mitään. Lähistöllä sijaitsevasta Luzhnikin torista tein sen virheellisen johtopäätöksen, että kyseiset kaupungit sijaitsevat jossain halpatuontimaa X:n ja Venäjän rajalla, josta torikauppiaat roudaavat myytävää Moskovan kulutusjuhlille. Kotona kävi ilmi, että kyseiset paikkakunnat ovat itse asiassa Dagestanissa.

Jatkoimme matkaamme kolmannen ja viimeisen bussirivistön ohi kohti Luzhnikin portteja. Käännyin vielä luomaan silmäyksen maailmanlopun bussiasemalle, ja silloin huomasin tutun nimen: viimeinen rivi busseja oli matkalla Groznyihin.

Nyt tiedämme siis senkin, mihin kyytiin pitää hypätä, jos sattuu olemaan asiaa sinne suunnalle.

---------

Tänään on soinut eilisen flunssan- ja pahanmielenparannusleffan jälkimainingeissa Tyttö sinä olet tähti -elokuvan soundtrackilta päähenkilö Nellin esittämä Pidä musta kii. Elokuva, joka sai eilen miettimään lähinnä sitä, että kaikki olisi ihan hyvin jos olisin 20-vuotias - mutta kun en ole.