Kun pietarilaiset Moskovan valloittivat

Vikkelä vierailuviikonloppu takana.

Perjantaina päädyimme australialaisten sisäänpäinlämmittelybileiden kautta erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen metsäteollisuuden konsultointiyrityksen edustajan taluttamina baariin, johon ilmeisesti kaikki Moskovaan tulijat päätyvät, halusivatpa sitä tai eivät. Metsäteollisuuskonsultti kertoi hurjia juttuja nuoruudestaan, joka ei tosin ollut juuri sen kauempana kuin allekirjoittaneenkaan nuoruus. Väsähdimme ennen viimeistä metroa ja kolistelimme kotiin.

Kaikki muut paitsi keuhkojaan pihalle aamutuimaan kakonut A. Kalashnikov nukkuivat pitkään ja sen jälkeen nautimme despoottiemännän itsensäkin mielestä melko porvarillisen aamupalan, joka alkoi tietenkin traditionaalisesti maailman parhaan Martan keittämällä maailman parhaalla puurolla. Yskivä Kalashnikov diagnosoi itselleen bronkiitin ja ennen kaupungille suuntaamista piipahdimme apteekissa. Potilas nautti apteekin edustalla saksalaisia pillereitä ja huuhteli ne alas nestemäistä pitsaa erehdyttävästi muistuttavalla yskänlääkkeellä, ja sitten olimme valmiit kohtaamaan 860-vuotiaan Moskovan.

Kävimme ihastelemassa Maksim Gorkin kotimuseon art deco -rappusia ja sen jälkeen menimme notkumaan kahvilaan, syömään blinejä ja juomaan kahvia ja kaakaota. Sain yhden viikonlopun aikana vaivaksi asti toistuneista onnestaitkemiskohtauksistani, kun kaikki oli vain niin täydellistä juuri sillä hetkellä: kuuma kaakao kirpeänä syyspäivänä, sieni-lohiblini, viihtyisä kahvila, uusi elämä Moskovassa, ympärillä kasapäin fiksua, kivaa ja hauskaa seuraa... Sitten hieman kirjakauppakiertelyä, lisää kaupungillahengausta, Solohovin hukkuvat hevoset ja lopulta mutkan kautta kotiin elpymään päivän urakasta ennen illallista.

Illalla löysimme pienen haeskelun jälkeen anniskeluravintolan. Epäilen, että lauantai-ilta kera mojitojen ja Jiin legendaaristen tanssimuuvien ei jää viimeiseksi iloiseksi illanvietoksi kyseisellä klubilla, sen verran kotoisaksi siellä olonsa tunsi. Suomirokkibaaria siellä ei kuitenkaan jostain syystä ollut. Täydellisen baarin löytymistä edeltävä haeskelu oli hedelmällistä sekin, murjotimme oluttuopit nokan edessä puolityhjän Konsulin nurkassa mahat pullollaan hatsapuria ja puhuimme työasiaa. Selvisi sekin, että haluan edelleen mennä naimisiin maistraatissa ruokatunnilla. Semminkin kun ainoana toisena vaihtoehtona on hääjuhla, jossa kukaan ulkopuolinen ei pysty osoittamaan sulhasta morsiamen ympärillä parveilevista miehistä. Toivomme, että hän ei ollut ainakaan se yksilö, joka niisti nenänsä hääpuvun laahukseen.

Eilinen sunnuntai oli elämysten päivä. Laiskan aamun jälkeen lähdimme kävelemään Gorkin puiston läpi kohti uutta Tretjakovin taidegalleriaa. Kun kerran huvipuistossa olimme, sijoitimme 200 ruplaa kummitusjunaan, joka oli ihan hirveä. Mitään varsinaisesti pelottavaa siellä ei ollut, mutta hiihtohissityyppinen jalat ilmassa roikkuminen ei tuntunut kivalle, semminkin kun pitkät kintut osapuilleen laahasivat lattioita. Kauniiksi lopuksi se lattia vielä putosi jalkojen alta. Kokemus oli niin karmaiseva, että järkyttyneet mielemme päätyivät lopulta juoksemaan karkuun kahta pelleä pitkin Gorkin puiston käytäviä.

Sitten taide-elämys. Moskovassa on Tretjakovin galleria, ja sitten on uusi Tretjakov, joka on hieman Kiasmaa vastaava nykytaiteen museo. Tosin paljon parempi. Tällä hetkellä esillä Mustat neliöt sun muut kuolemattomat klassikot, Ultra Bran levynkansia myöten. Unohduimme Jiin kanssa katselemaan 80-luvun neuvostoliittolaisia uutispätkiä ja jouduimme kiitolaukkaamaan lopulta kaikki kiinnostavat avantgarde-salit läpi saadaksemme muun seurueen kiinni, koska joku oli puhunut jotain sushista emmekä halunneet menettää siitä palaakaan. Hyvää oli, kannatti laukata. Jälkiruokakakkukahvit Hetskulla naapurissa, ja sitten trollikalla Detskii Mir -tavarataloon ostamaan kaikille kummi-ynnä-muille lapsille neuvostoliittolaisia muovileluja. Paitsi että katu suljettiin juuri kun ajattelimme hypätä trollikkaan, ja jouduimme turvautumaan metroon. Seuraavaksi tappelimmekin sitten keskustan kansoittaneiden miliisien kanssa kun Moskovan synttärijuhlien vuoksi kaupungin pääkadut oli suljettu autoilta ja paikoitellen myös jalankulkijoilta. Oli omituista kävellä keskellä Tverskajaa, jossa normaalisti kaahaa tauoton Mersu-Lexus-ynnä-muut-kivitalonhintaiset-ajopelit -ralli. Moskovalaiset näyttivät juhlivan kaupunkiaan varsin coolisti, tai sitten coolius johtui viileästä ilmasta ja juhlapäivästä numero kolme.

Reippaat naispuoliset matkalaiset suuntasivat illan jo muututtua yöksi kohti Leningradin asemaa ja Pietarin kaupunkia, ainoa miesvieras jäi kuljeskelemaan pitkin Moskovaa vielä yhdeksi päiväksi. Uusi kotini on nyt myös käytännössä todettu toimivaksi bed&breakfast -paikaksi, joten tervetuloa siis, loputkin ystävät ja kylänmiehet. Team "Hullut pietarilaiset" ovat toki myös tervetulleita uusintakierrokselle.

---------

Tänään soi Alla Pugatshovan Arlekino. Hahahaha-ha-ha-hahaha-ha.