Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa

Kotiutumisprosessi on päässyt hyvään alkuun. Perjantai-illan pahaa mieltä lievittivät työsaunan lempeät löylyt sekä kadehdittavalla asenteella kokattu pestopasta kera punaviinin. Lauantaiaamuna kesken päärynäaamiaisen saapuivat tavarat Suomesta.

En ole koskaan aikaisemmin muuttanut ulkomaille niin, että voisin ottaa suurinpiirtein koko maallisen omaisuuteni sinne mukaan. En ole vuosikausiin asunut maallisen omaisuuteni kanssa samassa osoitteessa. Ja sanottiin maallisesta mammonasta mitä vaan, kyllä omat, tutut tavarat tekevät kodin.

Tuttujen tavaroiden lisäksi ostin eilen Ikeasta kaksi uutta kirjahyllyä ja yhden uuden astiakaapin sekä pöydän läppärille ja tuolin pöydän ääreen. Ikean autokuski luuli minua venäläiseksi Komsomolskii Prospektin päähän asti, sitten oli pakko tunnustaa asian oikea laita. Kotona aloin tuntea itseni oikeaksi kirjailiaksi kun istuin tuolille pöydän ääreen naputtelemaan läppäriäni - tornikamarissa oli tasan yksi keittiön pöytä, jota ei voinut yleensä käyttää keittiönpöytätarkoitukseen koska se oli läppärin ja papereiden peitossa. Nyt minulla on yksi keittiönpöytä, yksi olohuoneen ruokapöytä ja lisäksi pöytä läppäriä ja kirjallisia töitä varten.

Tuoli ja pöytä piti ensin tosin koota. Sen jälkeen piti koota ensin ensimmäinen ja sitten toinen kirjahylly. Niiden jälkeen kokosin vielä astiakaapin. Ennen astiakaapin kokoamisen lopullista valmistumista piti pitää hermoja rauhoittava tauko, paistaa nakkimunakas ja syödä se. Kiinalaiset lapset eivät osaa tehdä kovinkaan laadukkaita saranoita. Ja kaikesta ruuvaamisesta käsi on nyt niin kipeä, että näppäimistön näpytteleminen tuottaa suurta tuskaa.

---------
Tänään soi Ismo Alangon otsikonmukainen biisi. Rakkaustarinaa tai Ikean kirjahyllyä, lopputulos on kuitenkin auts.