Raamattu, almanakka ja rukouskirja

Minulla oli pitkään seinälläni äitiltä joskus 90-luvun puolivälissä saatu postikortti, missä luki viisas lause: "Talo ilman kirjoja on kuin huone ilman ikkunaa." Allekirjoitan.

Olen märissyt kaikilla mahdollisilla foorumeilla vuosikaudet siitä, etten mahdu asumaan kirjojeni kanssa samaan talouteen. Olen tuskaa tuntien luopunut suuresta osasta kirjojani tänä kesänä. Minulla on silti niitä edelleen kaksi hyllyllistä. Kun asettelin niitä eilen järjestykseen, tuli mieleen hassu ajatus: Minä OLEN kirjani. Vähän niinkuin siinä Tapio Rautavaaran esittämässä korttipakkalaulussa, kyllä te sen tiedätte.

Ensimmäisestä laatikosta nostin esiin kirjoja, jotka minulla oli tornikamarissa ja jotka liittyivät läheisesti elämään siellä. En tiedä, mitä siitä elämästä mahtaa lopulta kertoa se, että niiden joukossa olivat muun muassa sellaiset maailmankirjalilsuuden merkkiteokset kuin Amerikan Psyko ja Tuntematon sotilas sekä nimihirviöllä "Jätä Se! - Älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin" varustettu sinänsä hyvinkin näppärä opus.

Kun aukaisin lisää laatikoita, alkoi niistä nousta esiin muutakin. Harry Potterit - muistan sen joulun, kun tapaninpäivänä piti käydä ostamassa Seinäjoelta kaikki siihen mennessä ilmestyneet. Afishan Pietari-oppaan vuodelta 2004, toisen irtopainokseksi levinneen Pietari-oppaan vuodelta 1995. John Irvingin tuotantoa pokkareina - opiskeluaikana ei ollut varaa kovakantisiin. 50-luvulta peräisin oleva Valamo-kuvakirja jonka löysin kainuulaiselta kirpputorilta. Vinon pinon venäläistä kulttuuria, historiaa ja kulttuurihistoriaa käsitteleviä opuksia - olen katsellut niitä hyllyssäni edellisen kerran kymmenen vuotta sitten, silloin kun elämä oli vielä melroseplacea. Eve Hietamiehen Huomenna on paremmin, jota luin uudestaan ja uudestaan harjakaton lipan alla ja kuuntelin sateen ropinaa. Lopulta asettelin hyllyyn Uppo-Nallet ja joukon satukirjoja - eli sen, mistä kaikki alkoi.

Suhteellisuudentaju on arvokas ominaisuus. Kun asioita suhteuttaa johonkin suurempaan, pidempään tai laajempaan, ne näkee paremmin. Ja sitten tajuaa, että kaikki nekin, mitkä nyt ovat tärkeimpiä - uusin Harry Potter, Kun isoisä Suomeen hiihti kirppari-irtolehtipainoksena, Nick Hornbyn About a Boy - nostetaan lopulta hyllyyn ja pöydälle ilmestyvät uudet teokset.

---------

Tänään soi Ultra Bran Lähettäkää minulle kirjoja. "Sillä kerran myös meidän tuskallinen, rohkea tarinamme päättyy hyvin."