Asuntoni on käynyt läpi metamorfoosin. Ensin se oli pelkkä tyhjyyttään koliseva huoneisto, jossa oli lainapatja lattialla ja keittiössä kaksi mukia ja juustohöylä. Sitten siitä tuli hotellimainen kalustettu mutta täysin persoonaton kämppä. Sen jälkeen se muuttui pahvilaatikkovarastoksi. Yhtä aikaa pahvilaatikkovaiheen kanssa siellä vallitsi muuttokaaos, kun mikään laatikosta purettu tavara ei oikein ollut vielä löytänyt paikkaansa. Ja nyt, keittiöstä pilkistävää sekamelskaa lukuunottamatta, siitä on tullut koti.
Olen päässyt muuttamisessa siihen euforiseen vaiheeseen kun lattiat on pesty, tyhjät pahvilaatikot viety pois ja voi ryhtyä asettelemaan mattoja lattioille ja pöytäliinoja, tauluja ja muita omia esineitä omille paikoilleen. Euforiaa aiheuttaa myös se, että ensimmäiset viralliset vieraat (talonväkeä ja heihin lukeutuvia kotilääkäreitä ei lasketa virallisten kastiin) saapuvat ylihuomenna Suomesta ja Pietarista. On kivaa, kun on koti, jossa tuntee viihtyvänsä jopa niin, että haluaisi viettää siellä joulun. On kivaa, kun sinne mahtuu ystäviä ja kylänmiehiä, ja on kivaa, että nämä ovat niin ihanaa sorttia että sankoin joukoin ovat vieraisille tulossakin.
Eilen illalla ikuistin lukijoiden iloksi jo huonekalujen saapumispäivänä tekemäni havainnon. Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisen ihmisen olohuone:
Aaltovaasi on kuvausrekvisiittaa ja meni salamavalojen räiskeen sammuttua takaisin omalle paikallensa kaappiin. Sen sijalle tuli Mariskooli, joka tosin tietyissä piireissä edustaa vielä pidemmälle vietyä aikuisuusastetta.
---------
Tänään soi Uma2rman. Täydellistä, letkeää muuttomusiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti