Ensimmäinen viikonloppu uudessa kotikaupungissa sujui ihmetellessä. Sinne tänne kävelyä tuli myös suoritettua sen verran mittavat määrät, että harkitsimme jo Frunze-paran kunniaksi alun perin nimetyn rantakadun uudelleennimittämistä Vitutuksen rantakaduksi. Lopulta kävelyn syypää, Ramstore, sentään löytyi ihmeellisen takapihakiertoreittiumpikujapolun päästä. Oli kai se kaiken kävelyn väärti, kelpo lähikauppa kumminkin.
Moskovassa tuntuu kotoisalta. Silti tärkeälle tuntuu myös tiivis ja tauoton puhelin-, tekstiviesti- ja sähköpostiyhteys kaikkiin niihin tärkeisiin ja rakkaisiin, jotka eivät ole nyt Moskovassa. Mutta mieli on hyvä. Pariin otteeseen on pitänyt miettiä, kuulostaako oman hyvän mielen toitotus vakuuttelulta, mutta ei se ainakaan sitä ole. On hyvä olla juuri nyt juuri täällä. Kuljeskella ja katsella. Pikkuhiljaa ottaa haltuun uutta elämää pala kerrallansa.
Ja välillä vähän ihmetelläkin.
---------
Viikonloppuna soi Suurlähettiläiden ikivanha, iki-ihana Valot ja varjot. Ikävä sinua, jonka olkapäältä kaikki hyvältä näyttää ja jonka vieressä mikään ei tee kipeää.
