Entä jos

Pitkästä aikaa päiväkirjablogitekstin sijaan vähän kaunokirjallisempaa otetta, olkaa hyvä. Kirjoitettu Suomen EU-puheenjohtajuusiylijäämävihkoon Hetskun hikisessä makuuhuoneessa Moskovan yössä. Sitaatti on Arno Kotron:


Mies kysyi, nainen vastasi.

Sillä tavoin se ei ollut alusta saakka, mutta loppuun asti se tulisi niin olemaan. Miehen lyhyet kysymykset ja naisen pitkät vastaukset loivat illuusion keskustelusta - niin todellisen, etteivät mahdolliset sivustaseuraajat olisi koskaan huomanneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Vain kaikkein tarkkaavaisin kuulija olisi ehkä, pitkään sananvaihtoa seurattuaan, huomannut virheen. Sen, ettei nainen koskaan kysynyt mitään. Eikä mies ikinä vastannut.

- Hyvä niin, totesi mies kerran, tyytyväisenä jälleen yhteen saamaansa vastaukseen.

- Tästä asiasta olemme harvinaisen samaa mieltä, myönsi nainen.

- Tästäkin, huomautti mies, yhteenkuuluvuuden tunnetta tavoitellen.

- Tästäkin vähästä, lisäsi nainen, ja ajatteli kiitollisia ajatuksia.

Sitten tuli uusi lyhyt kysymys ja siihen uusi pitkä vastaus, mutta nainen ei unohtanut ohimennyttä hetkeä, jolloin totuus välähti hänen edessään haikeana ja surumielisenä, oikeassa olemisessaan viiltävänä:

"entä jos juuri se,
mikä meille on yhteistä
erottaa meidät?"

---------

Tänään soi Eppu Normaalin Pari kaunista riviä. Eilisen junakeskustelun - ei siis fiktiivisen vaan oikean keskustelun - kaikuja.