torstai 10. heinäkuuta 2008

Mikä on sun taivas?


Kirjoitettu sunnuntai-iltana heinäkuun 6. päivänä vuonna 2008

Näin kysyttiin joskus taannoin Mana Manan biisissä. Kysymys on hyvä.

Vielä parempi se on siksi, että olen löytänyt vastauksen.

Mun taivas on kahlata saunan jälkeen pieneen, Savon ja Karjalan rajalla sijaitsevaan kikasvetiseen järveen, kiskaista muutama veto uuden kesämökkiläisen työlistalla olevan harvennettavan kaislikon läpi avoveteen ja sitten uida hitaasti pitkin ilta-auringon siltaa viileässä, tyynessä vedessä.

Siinä on kaikki, mitä nyt haluan ja tarvitsen.

Taivas on tässäkin hetkessä, kun istun pöydän ääressä ja kirjoitan tätä, katselen ikkunasta iltaruskoa. Järvelle nousee usva, sadekuuron viimeiset pisarat ropisevat kattoon. Mökissä on lämmin, minulla on pienenpieni, uusi ja kaunis valkoinen läppäri. Pöydällä on puoliksi luettu Leijat Helsingin yllä pokkariversiona. Minulla on oma mökki.

Pokkari on vuonna 2001 maksanut Suomalaisessa kirjakaupassa 51 markkaa enkä edes yritä väittää, etteikö rahalla voisi joskus ostaa onnea.

Järven toisessa päässä on maantie, josta kuuluu toisinaan ohi ajavan auton vaimea ääni. Se muistuttaa toisesta maailmasta, joka sekin on olemassa. Helsingistä, Moskovasta, Pietarista, Pariisista, Berliinistä, miksei Puumalastakin. Maailmasta, joka kohisee jossain maantien päässä, odottaa mukaansa.

Todellinen elämä on siellä, maantien päässä, muualla. Taivaaseen ei voi jäädä asumaan.

On silti hyvä, että tuli ex tempore, vähän vahingossa, sen kummemmin harkitsematta hankittua ihan oma taivas.

---------

Päivän biisi siis Mana Manan Mikä on sun taivas.

mitä sä teet kun maailma katoo
mitä sä teet kun sun sielus joutuu ensimmäistä kertaa valitsemaan
hyvän ja pahan leikeissä
mitä sä teet että oikeus voittaa

mitä sä teet sit jos oikeus voittaa
mitä sä teet et myös rakkaus voittaa
ja mikä se on
mikä on sun taivas
mikä se on
jos rakkaus voittaa

mikä on sun taivas

Ei kommentteja: