Mama - Anarhia

Hyvää vappua Moskovasta.

Aattona oli Hetskun bileet, joissa olin ehkä vähän valitettavan valikoivasti sosiaalinen. Mutta kun eräät olivat juuri käyneet mielenkiintoisissa maailmankolkissa, riitti päivitettävää ja päiviteltävää koko illaksi. Ja pohdintaa eettisen rahastosijoittamisen vaikeudesta verrattuna aurinkopaneelilla varustetun kesämökin ostoon.

Tänään oli vähemmän tyypillinen vapunpäivä. Vappuheila kömpi aamulla asiaankuuluvassa kankkusessa opintielle, minä jäin pesemään ikkunoita. Oli aikakin, niistä ei enää nähnyt läpi. Kuuntelin CMX:ää niin että naapurin ikkunalaudalle istuneet varikset tipahtelivat kauhusta maahan ja ajattelin angstisia ajatuksia. Rokkitähden tunne-elämä.

Illalla oli sitten vähemmän angstinen kävelyretki halki vappua rennosti viettelevän Moskovan. Silliaamiainen jäi väliin mutta sen korvasi GUM-tavaratalon neukkunostalgiaruokalan silli turkissa, ynnä Kiovan kotletti. Kaikille nostalgiannälkäisille moskovalaisille tiedoksi, että sen stalovajan kahvilanurkkauksessa on sellainen neuvostoliittolainen juoma-automaatti josta kaikki joivat sulassa sovussa samasta lasista. Lapsuusmuistot tulvahtelivat mieleen.

Oli niin lämmin ja kaunis ilta, että kävelimme vielä Kitaigorodin läpi katsomaan Annushka-raitiovaunua Tshistie Prudille. Annushka on siis ratikka, jossa on baari, ja sen nimi on Annushka siksi, että Saatana saapuu Moskovaan -kirjan alussa kirjailija nimeltä Berlioz kuolee, koska liukastuu erään Annushkan tielle vahingossa kaatamaan auringonkukkaöljyyn, kaatuu ratikkakiskoille ja ihan tavallinen raitiovaunu leikkaa kirjailija-paran pään irti. Kierros oli siis jatkoa viime viikonlopun Bulgakov-rundille.

Kävelimme bulevardikehää kotiin päin ja jouduimme sitten vahingossa keskelle päivän ja itse asiassa koko viikon parasta kulttuurielämystä. Meksikolais-venäläinen kitaristi ja apinalta näyttävä basisti esittivät neukkurokin klassikoita niin tarttuvasti ja taitavasti, että seisoimme ex tempore -konsertissa varmaan tunnin verran. Välillä lavalle pääsivät myös yleisön joukossa olleet mummot, jotka vetivät basistipojan säestyksellä epävireisiä kansanlauluja. Ja sitten soitettiin taas punkkia.

Minä totesin, että venäläistymisaste on aika korkealla kun osaa tämänkin kaltaisen konsertin biiseistä melkein kaikkien sanat ulkoa.

----------

Tänään soi siis НАЙВ-yhtyeen Мама Анархия. Äiti - anarkia, isä - lasillinen portviiniä. Asennetta!