Ja melkein yhtä usein takaisin tullut

Moskova.

Hylätty-leimalla ilman perusteluja postin mukana palautunut palkankorotusvaatimus. Kolmen tunnin hikinen metro-bussimatka lentokentälle, jonne on 11 kilometriä. (KOLME tuntia. Miettikää.) Kaiken kruununa vuosisadan keskustelu kahvilan myyjän kanssa. Ei voi myydä kahvia, barmen on poissa. Ai missä? Poissa. Lähti jonnekin. Eikä kukaan tiedä, koska palaa. Sheremetjevo on maailmankaikkeuden hirvein lentokenttä.

Helsinki.

Koti. Siisti, puhdas, hiljainen. Ihmiset näyttävät minulta, ja kuulostavat minulta. Autoja on vähän eivätkä ne ole isoja ja mustia vaan pieniä ja värikkäitä. Auringonpaiste ja mukulakivikatuja pitkin Eerikinkadulle kolisteleva punainen, perässävedettävä matkalaukku. Hetki suoraa huutoa, kun on niin paljon suuria tunteita herättävää puhuttavaa. Sitten nepalilaiselle illalliselle läpi Ruttopuiston. Tutut kulmat, uusia kahviloita. Ja Fredaa pitkin kotiin palaava Queens of fucking everything -kaksikko.

Oma paikka. Hyvä olla.

----------

Tänään soi Juicen Juankoski Here I Come. DJ Ullan kotiintulovalinta.