Helsinki tule mut hakemaan

Koti-ikävä ei ota parantuakseen.

Ei auta, että oma elämä Moskovassa on kääntymässä taas omaksi elämäksi Moskovassa. Eivät auta kaikki Moskovan hyvät ihmiset. Eikä auta ainakaan se, että Moskovassa on kylmä kuin ryssän helvetissä ja vettä satoi lotuutti toista viikkoa. Nyt sentään paistaa jo aurinko.

En ymmärrä tätä. En ole koskaan ikävöinyt Suomeen maailmalla ollessani. Omia ihmisiä kyllä, mutta eri tavalla niitäkin.

Nyt on ikävä asioita, joita en ole osannut edes ajatella ikävöiväni. Ihmisiä, joita en ole nähnyt aikoihin. Ilosaarirockia. Asematunnelin S-markettia! Hesaria paperiversiona. Kiasman kauppaa. Kaivarin puistojumppia, erityisesti niitä. Akateemista. Omaa autoa.

Helkkari sentään. Kuinka tämä tauti parannetaan?

Onneksi eräät ovat videoineet edes entisen kotikatuni. Sitä voi ikävissään katsella.

---------

Tänään soi siis Anna Järvinen ja maailman kaunein, haikein ja riipaisevin Helsinki-biisi. Sen nimi on Helsinki:

Och jag längtar redan
har redan hemlängtan
Helsinki tule mut hakemaan
tule, nyt mennään