Olimme tänään Juutalainen Moskova -kierroksella. Lähinnä siksi, kun olen miettinyt sata kertaa, onko Moskovassa olemassa varsinaista juutalaiskorttelia. Niinkuin vaikka Pariisissa. Sieltä saa ihania kosher-bageleita:
Ei löytynyt vastaavaa mestaa Moskovasta. Löytyi sen sijaan kaksi synagogaa, Osip Mandelstamin kotitalo ja yksityinen holokaustimuseo. Molempien synagogien menoa voisi kuvailla ennen muuta sanalla rento, ensimmäisessä kirmasi ympäriinsä kiljuvia lapsia ja toisen ulkopuolella jonotettiin aitoon venäläiseen tapaan suloisessa sekamelskassa matse-leipää.
Juutalais-venäläinen opastäti oli liikuttavasti pihalla kaikesta, mutta aurinko paistoi niin että naamaa kuumottaa ja Voiton puistoon päättynyt retki oli hetkittäisistä nälkä- ja janokuolematunnelmista huolimatta varsin antoisa. Harmitti vähän, että venäläisten yltiörasistista suhtautumista juutalaisiin sekä juutalaisten roolia nyky-Venäjällä ei valotettu sen enempää - ainakin Venäjän rikkaimpien bisnesmiesten listalla joka toinen taitaa olla juutalaista sukujuurta.
Toivottavasti kukaan ei tulkitse tätä rienaukseksi, mutta. Sekin tuli kierroksen aikana todettua, että synagogan vessan sijainnin tunnistaa Moskovassa ihan samalla tavalla kuin muuidenkin Venäjän vessojen. Hajuaistin avulla.
---------
Tänään soi Patricia Kaasin Il me dit que je suis belle. Meillä puhutaan nykyään melkein pelkkää ranskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti