Postikortti Kanarialta

Taalla Maspalomasin matkapaivakirja, hyvaa huomenta!

Harkitsin viime kesan Siperian matkapaivakirjan tyyppista blogivalitteista tiedotuskampanjaa taman epailematta legendaarisen Gran Canarian turneemme kylkiaisiksi, ja kun Hetskun tulevat matkasuunnitelmat vaativat intternettiin imeytymista, paatin etta matkapaivakirja se sitten on. Kun hotellimme aamuvarhaisesta yomyohaan netissa roikkuvat teiniasukkaat olivat viela jattaneet kaksi konetta miehittamatta, iskin kolikon koneeseen ja aloin kirjoittaa.

Joten tassa se on. Hetskun ja Laurakaisan lomaraportti.

Matkakohteemme valinta heratti kanssaihmisissa jostain syysta suurta hilpeytta, ehka siksi, etta matkamme ovat ennen tata suuntautuneet hieman, hmm, autenttisimpiin paikkoihin kuin pelkastaan lomailuun suunnitellut ja rakennetut Kanarian saaret. Mutta selitys oli yksinkertainen: Halusimme johonkin, jossa ei ole kahta ja puolta miljoonaa autoa, jossa ei ole toita, jossa on suunnilleen Suomen kesan lampotila ja jossa voi patikoida. Tropiikki viivautui siis listalta yli, ja Suomen hiihtolomaviikot aiheuttivat lopulta sen, etta matkakohteen valinta oli yhta helppo kuin Hetskun viimekesainen ompelukoneen osto muuttokuormaan: Otimme taman yhden, kun muutakaan ei ollut.

Siis Maspalomas, Gran Canaria, pieni perhe- ja golflomakohde legendaarisen Playa del Inglesin kyljessa.

Huonosti ja vahaisia tunteja nukutun yon jalkeen lennahdimme kuudessa tunnissa eilen tanne, ja ensivaikutelma oli hieman huolestuttava. Ryhmamatkailuun kuuluva bussissa odottelu ja oppaan lassytys saivat hermot kiristymaan ensimmaisen 10 minuutin aikana, ja lomakohde naytti yhta aidolta kuin Disneyland. Mihin me ollaan tultu ja ennen kaikkea miksi?

Aurinko kuitenkin paistoi, oma pikku hotellihuoneemme muistutti sympaattisesti kesamokkia ja siihen kuului parveke. Vaihdoimme kesavaatteet, kavimme alakerran supermarketissa ostamassa leipaa, juustoa, jukurttia, appelsiineja ja tervetuliaisoluet ja majoituimme parvekkeelle aurinkoon. Silloin tuli sellainen olo, etta life is good ja erityisesti juuri taalla.

Ensimmaisena paivana kiskaisimme kuuden ja puolen tunnin arviolta 12 kilometrin lenkin kaksiosaisella teemalla Maspalomasin takapihat, autopesulat ja supermarketit seka Atlantin ranta ja Maspalomasin Saharaa muistuttavat hiekkadyynit. Ensimmaisesta osioista tuli sellainen olo, etta onhan taalla onneksi muutakin kuin hotelleja, toinen osio taas kirvoitti spontaaneja i-ha-naa -huokauksia. Sitapaitsi ne dyynit ovat oikeasti hieno ja vaikuttava paikka.

Illalla menimme yhdeksalta nukkumaan ja nyt, 11 tunnin younien ja aamupalan jalkeen on aika hyva fiilis. Raportoimme lisaa jahka raportoimme.