Uuden aloittamisesta

Kun yöjunalla Moskovaan jyskytelleeseen ihmismieleen tunkee yhden päivän aikana liikaa naamoja, nimiä, asioita, ihmisiä, kellonaikoja, päivämääriä, kirjaimia, numeroita ja tyhmiä kysymyksiä, mieli sulkee ovet ja ottaa aikalisän. Mitään ei enää pääse läpi sekavaa mieltä sotkemaan, voi vain kellua juuri tässä hetkessä ja hyräillä hiljaa, isolla puukauhalla hämmennellä mielessä vellovaa informaatio-, tunne- ja ajatuspuuroa ja sitten nostaa kattilan liedeltä ja todeta, että kyllä se huomiseen mennessä on vähän kypsempää kuin tänään.

Olen onnekas, koska rakas vanha ystäväni asuu Moskovassa. Ja koska hän sattuu vaemoineen olemaan juuri nyt lomamatkalla. Ja koska pääsin heille evakkoon. Ja koska heillä on ihana, kalustettu, sisustettu koti, jossa tuntee olevansa melkein kuin kotona. Ja koska se koti sijaitsee saman talon viereisessä rapussa, missä Hetskunkin koti.

Ja koska sen kodin ikkunasta näkyy juuri nyt Kristus Vapahtajan kirkko, ja koska jossakin kolmetoista kerrosta alempana jyrisee, hurisee, suhisee ja hengittää Moskova.

---------
Tänään on soinut Amèlien soundtrack. Pariisi tai Moskova. Metropoleissa on oma hienoutensa.