Koko ajan tapahtuu niin paljon, ettei melkein ehdi mukaan. Valikoitu otos parhaita paloja luettavaksenne:
Olin toissapäivänä lounassushilla. Lounasseuralaisen kanssa on edellisellä kierroksella lounastettu säännöllisesti samassa työmaaruokalassa kymmenisen vuotta sitten. Valtion subventoima opiskelijalounas Joensuun yliopiston Amica-ravintolassa versus sushia Moskovassa. Johonkin on päästy.
Uusi työ on vähän kuin uuden kielen opettelu. Jossain vaiheessa tulee vastaan se hetki, kun ymmärtää jo jotain, mutta omasta suusta kieli ei solju vielä ulos ja tolkullisten lauseiden muodostamiseen kuluu megalomaanisen pitkä aika. Sammakoita suusta päästellessään saattaa tajuta, että nyt meni väärin, muttei osaa oikeinkaan. Olen samassa vaiheessa uuden työni opettelussa.
Pikkusattumuksista isoihin: sain eilen oman kodin avaimet. Illalla hiuksianostattava ajomatka halki kehätien ruuhkien väliaikaismajoituksesta uuteen huusholliin. Onneksi oli tilava perheauto, ja edellä mainittu sushinsyöjä on kehittynyt kiitettävän arvosanan ansaitsevaksi moskovalaiskuskiksi.
Uusi kotini on i h a n a. Sitä ei voi kuvailla millään muulla sanalla. Lisäksi se on i h a n täynnä hienonhienoa remonttipölyä. Sitä sitten eilen imuroitiin, luututtiin, mopattiin, pyyhittiin ja hinkattiin irti vielä tyhjän asunnon seinistä ja lattioista. Kahteen asti yöllä meni, mutta oli kivaakin. Tänään aion mopata lattiat vielä neljänteen kertaan ja siivota keittiön, sitten saavat muuttotavarat jo tullakin.
Ja parin viime päivän Aulis-kuulumiset: Tekstiviestiraportoinnin perusteella hän on etupäässä nukkunut sikeästi. Sekä laatikossaan että muualla.
---------
Tänään soi Miljoonasateen 506 ikkunaa. Vaikka toistaiseksi olen putsaillut vain lattioita, ikkunoiden vuoro on vähän myöhemmin.
