Tänään oli elokuun kymmenes päivä vuonna kaksituhattaseitsemän. Nimipäiväänsä viettivät Lauri, Lasse ja Lassi. New Yorkin pörssi oli jyrkässä laskussa. Linnanmäellä meni rikki miljoonan kävijän raja.
Tänään oli ruuaksi riisiä ja sianlihaa. Aurinko paistoi Moskovassa kuumasti ja liikenne seisoi puutarhakehällä puoli yhdeksän aikaan aamulla. Kiinteistönvälittäjä soitti ja kertoi perintörötiskön menneen kaupaksi. Lainasin työkaverin hyllystä Nick Hornbyn kirjan.
Tänään vilkuiltiin puhelinta. Oltiin töissä ja työmatkalla ja vessassa ja lounaalla ja kotona ja kylässä ja samalla ajatuksissa jossain aivan muualla. Toivottiin, että kunpa kaikki vain menisi hyvin kun tähänkin asti on mennyt.
Ja kun kello illalla Lappeenrannan leveysasteella saavutti lukeman 18.54, alkoi uusi aika.
3,3 kilon painoisena ja 49,5 sentin mittaisena tulit nyrkkiä puiden maailmaan. Ensi viikolla sinua vasta odoteltiin saapuvaksi, mutta päätitkin järjestää isällesi nimipäivälahjan vailla vertaa syntymällä juuri tänään. En usko, että kukaan panee kiirettäsi pahitteeksi, niin hartaasti me kaikki olemme halunneet sinut tavata. Olet kuulemma isäsi näköinen, mutta kapeakasvoisempi kuin hän pienenä. Rauhalliseksikin sinua oli ensimmäisten tuntiesi perusteella sanottu. Se ominaisuus on kiistatta äidiltäsi peräisin. Kovasti olit puristanut isääsi sormesta. Älä siitä hellitäkään, se on sitä varten olemassa että siitä saa pitävän otteen.
Syntyminen lienee hyvin raskasta puuhaa ja nyt tuhiset varmaankin jo unten mailla, väsyneenä päivän urakasta.
Tervetuloa, pikku Aulis. Nuku hyvin tämä ensimmäinen yösi täällä.
Toivoo häkeltynyt tätisi Moskovasta.
---------
Tänään soi Olavi Uusivirta. ”Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivänpaisteen.”
