Ihan vieraissa

Eikä Melkein.

Minulla on käynyt harva se viikonloppu vieraita koko Moskovassa-asumisajan. Se on kiva juttu. Tuntuu hyvältä, kun ihmiset jaksavat nähdä vaivaa ja junailla tai lennellä luokseni tänne ainakin henkisesti pitkän matkan päähän, ja vaikka vierasviikonloppujen jälkeen yleensä vähän väsyttääkin, jää niistä aina hyvä mieli. Eri vieraiden kanssa tulee tehtyä eri asioita, ja kun on vielä vähän uusi omassa kaupungissaan, voi vieraiden varjolla tutustua erinäisiin Moskovan merkillisyyksiin myös itse.

Blogista on jäänyt raportoimatta kahdet edelliset vieraat, pääsiäistäni sulostuttaneet Pahis ja Pippe-täti sekä pari viikkoa sitten Moskovan kautta Pietariin matkustanut Furtsin kämppis-Martta. Pääsiäisenä olimme hyvin kultturellis-ortodoksisella tuulella, kiertelimme kirkkoja ja luostareita, ihailimme ikoneita, kävimme Taganka-teatterissa ja kahdessa konsertissa. Sekä istuimme yökaudet olohuoneen pöydän ääressä juoruamassa ja juomassa viiniä, jotta moinen hyveellisyys pienillä paheilla tasapainottuisi. Kerrassaan hyvä pääsiäinen, jota ei edes Pippe-tädin hurja maahansyöksy Kristus Vapahtajan kirkon pihalla liikoja synkistänyt. Alle jäänyt käsiparka tosin näytti loppumatkan ajan hieman synkeältä ja tummanpuhuvalta, mutta kuulemani mukaan pysyviä vaurioita ei lankeemuksesta jäänyt. Martta puolestaan kävi hurmaamassa koko työyhteisöni pikavisiitillä, joka oli hyvin tehokkaasti ohjelmoitu alkaen 50-vuotissynttäreiltä ja päätyen Izmailovin torille.

Tähänastisen vierasvirran suurin suma koettiin kuitenkin viime viikonloppuna, kun Moskovaan saapui armaan äitini vanavedessä legendaarinen naisten saunaklubi kahdeksan jäsenen ja yhden miespuolisen hang around memberin voimin. Olin yrittänyt ahtaa kolmeen päivään niin paljon saunomista, kulttuuria, korkean tason vierailukohteita ja hyvää ruokaa kuin vain suinkin kykenin, ja omasta mielestäni onnistuin aika hyvin. Venäjän kuuluisin kansantanssiryhmä, Moskovan suurlähetystö suurlähettilään ja rouvansa esittelemänä ja sen jälkeen lähetystön sauna, Moskovan georgialaisin georgialainen ravintola, kaupungin vanhin banja, päiväkahvit Venäjän parhaan kahvilaketjun kahvilassa ja majoitus Moskovan ainakin minun mielestäni kodikkaimmassa kodissa. Hyviä tyyppejä, hauskoja juttuja, mukava tapaaminen ihmisten kanssa, joista suuri osa on tuntenut minut ihan pienestä pitäen.

Kivaa oli. Mutta sen verran hulinaa, että melkein kahdentoista tunnin työpäivän nykäisy tuollaisen viikonlopun jälkeen oli ehkä vähän turhan kunnianhimoinen suoritus.

Moskovassa sataa vettä ja puissa on jo isot hiirenkorvat. Haisee keväältä, ja mielessä ovat jostain syystä kaikki aikaisemmat Venäjällä viettämäni keväät.

-----------

Tänään soi pesukoneen hurinan takaa Yann Tiersen. Mutta ei Amélien soundtrack vaan muu Yann Tiersen. Kuulostaa kyllä maallikon korvaan ihan Amélien soundtrackilta.