Flow

Moskovassa oli tänään flow-päivä.

Kaikki virtasi. Hidas aamu, ikkunan takana karjuvat peipposet. Paistinpannun pohjaan juuttunut aamiaiskananmuna. Auringonpaisteessa houkuttelevasti kimaltanut maauimala ja yhdelle suomalaiselle ja yhdelle ranskalaiselle yliopistotutkinnolle liian monimutkainen uimalapalvelujen hinnoittelujärjestelmä.

Pankissa ei ollut jonoa ja täti ei huomauttanut kahden kuukauden sähkölaskurästeistä. Trollikan etenemistä bulevardikehällä tauottivat lyhyet virheät ja trollikan seisahtelu tauotti laiskahkoa keskustelua rousseaulaisesta etiikasta. Vihreälippalakkiset osoittivat mieltään Moskovan ensimmäisen McDonald'sin edessä. Bolshaja Dmitrovkan Shokoladnitsa-kahvilan vessajono oli ainoa psyykkisen entropian kourissa kärvistellyt olento koko kevääseen hurahtaneessa kaupungissa.

Novaja Operan Boris Godunovin seitsemännen rivin liput maksoivat 250 ruplaa. Se on vähän. Kun istuimme Eremitaasin puistossa, alkoi vuoden ensimmäinen kevätsade ja puoliksi kastunut pölyinen asfaltti haisi kesältä. Kietaisin kaulahuivin pään ympärille ennen kuin menimme 1300-luvulla perustetun luostarin kirkkoon pitämään sadetta ja nuuskimaan suitsukkeen tuoksua. Lausuin Zurab Tseretelin museon pihalla Brodskin runoa: "Воротишься на родину. Ну что ж. Гляди вокруг, кому еще ты нужен..."

Löysin saunan. Mummot myivät tammenoksista tehtyjä vastoja naapurikadulla. Sirkukseenkin olisi saanut halpoja lippuja. Emme menneet, tänään. Löysimme tahallamme puiston, ja vahingossa Puna-armeijan teatterin. Tiedän nyt, että Moskovassa pelataan rugbya. En tiedä, miten sitä pelataan.

Illalla sushia sekä suomalaisia, venäläisiä, englanninkielisiä ja ranskalaisia lauluja keväästä. Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään.

---------

Tänään soi se kappale jossa joku nainen laulaa herkällä ja melkein särkyvällä äänellä "we flow". En muista kuka, enkä missä kappaleessa.